Sotakoneen Liiga 2014 Purtujen heimon ensikohtaaminen.

Kyseessä on Sotakoneen Villen ja oman armaan Tuhonne kohtaaminen Sotakone 2014 Liigassa. Kirjoitin aiheesta tarinallisen version, antakaa palautetta jos on liian tekninen, liian epätarkka tai vaikka vaan kakkaa:D

Liha vastaan teräs

Oli kylmä ja sumuinen aamu kun Brugha-hän-jota-on-purtu heräsi omaan huutoonsa ukkoshammaspedontaljavuoteeltaan. Syy heräämiseen ei suinkaan ollut vieressä makaavan hänen heimonsa tunnuksenkantajan ja useimpien lastensa isän, Iso Pappa Hugnin, lähes kuolevaa kivisarvipetoa muistuttava kuorsaus, vaan Brughan oma, luonnottoman suora yhteys Suureen Kitaan. Unessa Brugha oli nähnyt kuinka hänen oma heimonsa oli joutunut kaaoksen riettaiden ja sairaiden halujen valtaan. Kaikkea tätä hulluutta ja sodomiaa johti, kuin jokin perverssi kapellimestari, pohjoisesta nouseva tuore demoniprinssi lakeijoineen. Tällainen ennustus täytyisi pysäyttää heti alkuunsa! Brugha, joka on jopa jättien mittapuulla uskomattoman ylipainoinen Teurastajamestari, nousi vuoteestaan sellaisella vauhdilla, että Hugni, joka ei itsekään ole jättien pienimmästä päästä, lensi ulos jurtasta kuin kerran syöty hiisi ja jäi hämmentyneenä istumaan hankeen. Ei kuitenkaan liian hämmentyneenä, ettei Hugni olisi nostanut naurahtamaan erehtynyttä vartijaa kurkusta ilmaan ja pyyhkinyt yhdellä raivokkaalla lyönnillä hymyä ja puolia etuhampaista tämän, nyt jo kovin ruhjotuilta, kasvoilta.

Harvoin on nähty sellaista säpinää ja kiirettä leirin pakkaamisessa, kuin mitä Brughan korvia särkevän mylvinnän ja Hugnin jättiläismäisen rautahansikkaan yhteisvaikutus sai aikaan. Purtujen heimo ei ehtinyt taivaltaa viikkoakaan pohjoiseen, kun he jo törmäsivät kaaoksen sotakoiriin, jotka toimivat armeijan etujoukkona. Brugha katseli rautamahapataljoonansa Ahmijoiden keulalta kuinka hänen ja Hugnin esikoispoika Loag Kärsäkäs ja hänen Mässäilijä- jättinsä räjähtivät juoksuun kohti edessä häämöttäviä tunnustelijoita ja karjuivat ”Ruokaa Kidalle! Kita on Suurin!”.

Myös vihollinen syöksyi eteenpäin, kärjessään armeijan epäpyhää lippua kantava hurja pohjanmies demonisella ratsullaan, seuranaan lauma kammottavia Kaaospeikkoja. Vasemmasta laidasta lähestyivät kuolettavan tehokkaat Kallonmurskaajat, oikeasta Chimera- kaaoksen sekasikiö, hirvittävän epämuodostunut kaaoksen Spawni ja itse Demoniprinssi. Loagin silmät kääntyivät ympäri hänen juostessaan ja hänen vierellään juoksevat jätit ottivat hänet tottuneesti kantoon, tietäen kokemuksesta, että teurastaja palaisi henkimatkaltaan piakkoin. Loagin tietoisuus löysi välittömästi kohteensa ja kivisarvinen Peto syöksyi kohti Demoniprinssiä kuin lihasta ja kivisestä luurangosta tehty maavyöry, rysähtäen Demoniprinssin kimppuun koko mahtavalla massallaan. Suursyömärit kannustivat hurjat luolapetonsa täyteen vauhtiin ja törmäsivät kaaoksen lipunkantajaan ja tämän peikkoihin koko voimallaan. Samalla huutaen Iso Pappa Hugnin heille opettamaa sotahuutoa: ”Hakkaa päähän!” Joka ei ollut pelkästään tarttuva huuto, mutta myös näppärä muistisääntö taistelukentän hämmennyksessä.

Oikeassa laidassa Pippuroijat saivat Chimeran tähtäimiinsä, eli tykkiensä etupuolelle ja latasivat tämän kyljen täyteen ketjuja, hauleja, lusikoita, haarukoita, veitsiä, pieneläimiä, keramiikkaa, teroitettuja käpyjä ja muuta tilpehööriä kuitenkaan kaatamatta hirviötä. Vihollinen hyökyi päälle koko armeijansa voimalla, lukuun ottamatta epäpyhää sotakonetta joka oli kuin jättiläismäiseen pronssikanuunaan valettu demoni jota ohjastivat kieroutuneet kaaoskääpiöt. Tämä Helvetinkanuuna seisoi vihollislinjojen takana ja ampui taivaalle tulta ja kuolemaa. Helvetinkauunaa vaanivat Loag Kärsäkkään sapelihammaskissat Haaskansyöjät, mutta yksi vihainen riuhtaisu ketjujaan vastaan heidän suuntaansa sai kissapedot etsimään aurinkoisempia metsästysmaita ja he pötkivät käpälämäkeen.

Armeijoiden jyrähtäessä yhteen, huusi kaaoksen lippusankari haasteen kaksintaisteluun johon Suursyömäreiden johtaja Possu-Mez vastasi empimättä. Possu-Mez, joka oli saanut nimensä epätavanomaisesta ratsustaan, joka oli kaaoksen kierouttama jättisika, ja Kaaoksen Lipunkantaja mittelivät voimiaan ikuisuudelta tuntuvan ajan, kummankaan pääsemättä niskan päälle. Samaan aikaan toisaalla Peto ja Demoniprinssi murjoivat toisiaan. Demoniprinssi oli nopeampi ja hänellä on kaaoksen Slaanesh-jumalan suomia lahjoja mutta Peto oli voimakkaampi ja hänen voimansa kasvoivat Loag Kärsäkkään lumouksella joka nosti kivisarvihirviön voimaa ja kestävyyttä. Pedon ja Demoniprinssin pahoinpidellessä toisiaan Chimera oli päässyt otolliseen paikkaan Pedon sivustaan. Suuren ärjynnän saattelemana tuo kaaoksen sekasikiö hyökkäsi Pedon kylkeen syösten tulta yhdestä kidastaan, kuitenkin vain pintapuolisesti kärventäen Pedon paksua ja takkuista karvaa.

Vasemmassa laidassa Suursyömäreiden toinen osasto pääsi kiinni Helvetinkanuunaan, estäen sen kuolettavan tehokkaan ampumisen. Vastustajakin pääsi rynnäköimään Kallonmurskaajillaan Suursyömäreiden ensimmäiseen osastoon, mutta nämä kaaoksen kuolonritarit jäivät odottamaan Possu-Mezin ja Kaaoksen Lipunkantajan kaksintaistelun päätöstä, sillä he eivät olleet kenenkään muun kanssa kosketuksissa taistelussa. Tämä harvinainen taistelukentällä nähtävä kunnianosoitus mies miestä vastaan käytävää kamppailua kohtaan johti lopulta Kallonmurskaajien tuhoon. Samaan aikaan Brugha, Hugni ja Ahmijat olivat järjestäytyneet Kallonmurskaajien sivustaan ja suuren mekkalan ja jyrinän saattelemana nämä suurimahaiset jätit jyräsivät Kallonmurskaajat ja heidän panssarivaunumaiset ratsunsa alleen.

Iso Pappa Hugnin suurin ylpeys oli hänen Lihanuijansa ja tämän Rautaläjäytinkanuunan ohjastaja Zimo-ei-pelkoa. Zimo näki taistelukentän vastakkaisella puolella Helvetinkanuunan ja toisella laidalla Chimeran. Pitkään hän pohti, että kumpaa ampuisi ja lopulta hän päätyi Helvetinkanuunaan. Järkyttävän tussahduksen saattelemana Lihanuija sylki putkestaan tulta ja ripakopallisen kanuunankuulia, mutta ei tuhonnut Helvetinkanuunaa. Kun Zimo oli saanut ladattua uuden latingin, olivat kaikki taistelukentällä jo kiinni käsirysyssä. Zimo ei voinut muuta kuin ottaa mukavan asennon Lihanuijan selässä ja nauttia taistelukentän kauneudesta.

Keskellä taistelukenttää Teurastaja Loag Kärsäkäs ja hänen Mässäilijänsä olivat kiinni taistelussa, Suursyömäreiden ensimmäisen osaston tukemana, Kaaospeikkoja vastaan. Suursyömäreillä oli tunnuksenaan sotasaaliina korkeahaltijoilta ryöstetty, Feenix-linnun sulista tehty lippu joka antoi ratsastajien lyönteihin tulisen lisämausteen ja kerran niin voittamattomilta tuntuneet Kaaospeikot olivat yhtäkkiä pehmeää kauraa niin Suursyömäreiden kuin Mässäilijöidenkin iskujen alla. Sillä Kaaospeikoilla oli heidän tarunomainen kykynsä parantaa mitä kuolettavimmatkin haavat mutta poltetut haavat eivät umpeudu. Lopulta kahakassa ei viholliselta ollut kuin tuo epäpyhällä liekillä palava, kuolemattomalta tuntuva Kaaoksen Lipunkantaja, jonka päässä oleva kruunu piti hänen moraalinsa korkealla ja kaaoksen epäpyhät lahjat olivat löytäneet kohteensa. Kun viimeinenkin Kaaospeikko kuoli, huomasi Loag, että he eivät mahtuneet taistelemaan, joten he etsivät itselleen uuden vastustajan ja suoraan heidän edessään seisoi, luotisuorissa riveissä, päästä varpaisiin haarniskoituja Kaaossotureita. Jälleen kerran kajahti kuin yhdestä suusta: ”Ruokaa Kidalle! Kita on suurin!”

Oikeassa laidassa Kaaoksen sotavaunu oli jyristellyt tiensä läpi pienen metsikön ja rysähtänyt kiinni Pippuroijiin, jotka pienen voimankoitoksen ja yhden kuoleman jälkeen päättivät käyttää, nyt jo muussattuja vaunukuljettajia, kastikkeena edessä häämöttävälle Chimera paistille. Chimera, Demoniprinssi ja Peto murjoivat toinen toisiaan ja maa tärisi kaikkien taitelijoiden jalkojen alla. Kaikki päättyi siihen, kun Loag Kärsäkäs kurotti mieltään ja yllättäen kauhasi Pedon kivisillä sarvilla Demoniprinssin haaroväliin halkaisten prinssin kahtia! Mutta ilo oli lyhyt, sillä Chimera sai samalla tilaisuuden upottaa kaikkien kolmen päänsä purukaluston Pedon kaulaan. Suuren ulvonnan ja ryminän saattelemana Peto kaatui, eikä ollut enää.

Taistelu loppui kun Pippuroijat saivat viimein tuhottua Chimeran, Suursyömäreiden toinen osasto pakeni Helvetinkanuunaa vain päästääkseen Brughan, Hugnin ja Ahmijat rynnäköimään koko voimallaan tuon demonisen koneen kylkeen ja pieksemään siitä demoniuden ulos. Mässäilijät nauroivat pohjoisen sotureiden yrityksille rikkoa heidän taikuudella vahvistettu nahkansa samalla kun itse mättivät Kaaossotureita päähän Loag Kärsäkkään lumouksella voimistettuina. Ja siihen, että Possu-Mez vihdoin ja viimein nujersi tuon helvetillistä rankaisua kestävän Kaaoksen Lipunkantajan.

Taistelu oli ohi. Brugha-hän-jota-on-purtu tarkasteli voitettuja voittoja ja kärsittyjä tappioita. Peto oli kaatunut, mutta niin oli käynyt ennenkin ja Brugha tiesi, että yön koittaessa ja pimeyden laskeutuessa, Loag Kärsäkäs ottaisi saaduista vangeista sopivan määrän ”vapaaehtoisia” ja he raahaisivat Pedon erämaahan. Aamulla Loag Kärsäkäs palaisi ratsastaen Pedolla. ”Vapaaehtoisista” ei kenenkään tarvinnut kysyä mitään, veri verestä oli Loagin periaate ja hänen voimansa petomagiassa oli väkevä. Iso Pappa Hugni oli yrittänyt korjata Helvetinkanuunan käyttökuntoon, mutta muutaman sataa raskaan kivinuijan iskua olivat olleet jopa tällaiselle olennolle liikaa, joten Hugni tyytyi vasaroimaan kanuunan putkesta itselleen uuden taisteluhanskan. Hänestä oli vänkää se että, kun sillä löi kuulu ulvontaa niin lyönnistä kuin lyödystäkin. Taistelu oli ohi, mutta edessä oli vielä monta uutta voimankoitosta ja Purtujen heimo oli täyttävä maan!

Liiga 2014: Tuho Torvinen - Purtujen Heimo

Tuho Torvinen. ”Purtujen Heimo”. Ogre Kingdoms Army

”Purtujen” jättiheimo on yksi Surujen vuorten vanhimmista ja rikkaimmista heimoista. Heimoa johtaa kenties kaikista kuuluisimman jättiteurastajan Grutin tytär, Teurastajamestari Brucha-Hän-Jota-On-Purtu. Bruchan lempinimi ja kulttimaine jättien keskuudessa johtaa erääseen talviseen yöhön. Yöhön jona taivaalta satoi tulta ja tulikiveä ja yksi näistä kivistä iskeytyi suoraan Bruchan jättimäiseen mahaan polttaen siihen reijän ja jääden savuamaan pötsin sisään. Mutta sen sijaan, että hän olisi kuollut, Brucha huomasi saaneensa suoran yhteyden Suureen Kitaan ja kulovalkean lailla hänestä levisikin huhu, että itse Suuri Kita olisi puraissut Bruchaa, antaen hänelle näin lähes rajattomat voimat.

Brughan valittu mies ja lukemattomien lasten isä on ”Iso Pappa Hugni”. Jättipäällikkö jonka sanaa jokaisen jätin sanotaan kuuntelevan. Hugni, tai Iso Pappa, kuten häntä monet nuoremmat jätit kutsuvat on siittänyt loputtoman suuren katraan jälkeläisiä, mutta ei julkisesti tunnusta heistä omakseen kuin hänen ja Bruchan jälkeläiset. Silti taistelussa aivan lähes jokainen jättiheimosta kääntyy kuuntelemaan Hugnin käskyjä. ”Purtujen” keskuudessa kiertääkin suosittu nuotiotarina eräästä Rautamaha patalioonasta jotka eivät totelleet ”Pappansa” hyökkäyskäskyä. Nämä onnettomat kuuluivat saaneen ”Isän Kädestä”, joka on Hugnin käyttämä käsittämättömän painava rautahansikas. Heistä ei jäänyt eloonjääneitä vahvistamaan tai kumoamaan tarinan laitaa.

Bruchan ja Hugnin esikoinen on ”Loag Kärsäkäs.” Tämä hieman yksinkertainen, mutta erittäin vaarallinen teurastaja suoritti uskonnollisen initiaatioriittinsä elämällä vuosia villin Yetiheimon jäsenenä. Hän metsästi, söi ja nukkui yetien kanssa ja jälkeenpäin sanoi vain, että muuttumalla pedoksi hän selvisi ja sai kosketuksen petojen taikuuteen. Iso luunuija ei haittannut.

Bruchan henkivartiokaarti ja henkilökohtainen ruoanhankkija ovat ”Suursyömärit”. Kolme jättiä jättiläismäisillä luolapedoilla. He varmistavat, että teurastajamestari ei joudu kulkemaan minnekkään tyhjin vatsoin. Toinen eliittiyksikkä ovat ”Ahmijat”, jätit joiden huomattavan suuret lihanuijat tekevät selvää niin suurista kuin pienistäkin ”aterioista”.

Bruchan heimon selkärangan muodostavat Mässäilijät, jätit joiden lukumäärä ja paha asenne etsivät vertaansa. Mässäilijät saivat nimensä kun ”Purrut” olivat vaelluksella vuorilta alas länteen ja eteen sattui epäonnisten petomiesten armeija. Vaellus kesti vuoden suunniteltua pidempään, sillä keisarikunnan metsät olivat yllättävän täynnä herkullisia sorkkajalkoja.

Iso Pappa Hugni on vuosien saatossa ryöstänyt niin suuria kuin pieniäkin satamakaupunkeja, kirjaimellisesti ne on myyty kivi kiveltä Indin suuriin karavaaneihin ja näistä satamakaupungeista Pappa on saanut haltuunsa ihmisten kanuunoita. Kanuunankuulien mukana raahaamisen ja ampumisen jälkeen uudelleen etsimisen sijaan Pappa tuumasi, että jos tykeistä ammutaan pienempää tilpehööriä kuten nauloja, lasinsiruja, siilejä ja palaviamitälie olisi ampumisen maaleissa hieman enemmän pureskeltavaa kuin kanuunankuulien repimissä riekaleissa. Näin syntyivät Pippuroijat, neljä tykkimiestä joilla ei sisu mene kaulaan, eikä kuulo enää vaivaa. Sitä kun ei enää ole.

Iso Pappa Hugnin suurin ylpeys on hänen Lihanuijansa. Hugnin isä oli mukana Taivasjättiläisten tuhoamisessa ja hän palasi heimoonsa mukanaan Taivasjättiläisten suurkanuuna. Tuon kanuunan Hugni ja hänen isänsä sitoivat vaunuihin ja sitä ohjastamaan laitettiin Zimo-Ei-Pelkoa. Zimo on kenties hitain olento mitä maa päällään kantaa, mutta ampua ja ohjastaa hän osaa kuin vettä vain. Kunhan on saanut päivittäisen liha-annoksensa, ilman sitä Zimo ei toimi.

Myös Loag Kärsäkäs on haalinut itselleen miesvoimaa, tai pitäisikö sanoa petovoimaa. Koskaan ei Loagia nähdä ilman hänen kahta sapelihammaskissaansa Haaskansyöjiä. Ne eivät koskaan liiku erillään toisistaan ja huhutaan, että Kärsäkäs ohjaa niitä ajatuksensa voimalla. Mutta Kärsäkkään silmäterä ja henkilökohtainen lemmikki on ”Peto”. Kun Loag Kärsäkäs palasi Purtuihin initiaatioretriitistään, palasi hän ratsastaen suurella sarvekkaalla pedolla. Kukaan muu kuin Loag ei saa ruokkia Petoa, tai huomaa pian muuttuneensa ruokavieraaksi, pääruokana.

Purtujen heimo on lähtenyt suurelle vaellukselle, sillä Brucha-Hän-Jota-On-Purtu on saanut vision Suurelta Kidalta. Visiossa Brucha piteli kädessään maailmaa ja hän haukkasi siitä palan kerrallaan kunnes koko maailma oli syöty. Brucha uskoo, että hänen pyhä tehtävänsä on levittää Purtujen heimo ja hänen oma sukunsa koko maailman yli ja ottaa kaikki otettavissa oleva Suuren Kidan nimeen. Muut rodut soveltuvat vain palvelemaan ja päivällispöytään. Ei välttämättä siinä järjestyksessä.

General “Brucha-Hän-Jota-On-Purtu” (Slaughtermaster) @ 260.0 Pts

Magic Level 3; Lore of the Great Maw

Battle Standard Bearer “Iso Pappa Hugni” (Bruiser) @ 138.0 Pts

Iron Fist; Heavy Armour; 

“Loag Kärsäkäs” (Butcher) @ 109.0 Pts

Magic Level 1; Lore of Beasts; Great Weapon

“Ahmijat” 7x (Ironguts) @ 331.0 Pts

Great Weapon; Heavy Armour; Standard; Musician; Gutlord

“Mässäilijät” 8x (Ogres) @ 276.0 Pts

Iron Fist; Light Armour; Standard; Musician

“Suursyömärit” 3x (Mournfang Cavalry) @ 240.0 Pts

Iron Fist; Heavy Armour; Standard; Musician; Crusher 

“Pippuroijat “4x (Leadbelchers) @ 182.0 Pts

Light Armour; Musician

“Haaskansyöjät” 2x (Sabretusk Pack) @ 42.0 Pts

“Lihanuija” 1x (Ironblaster) @ 170.0 Pts

“Peto” 1 (Stonehorn) @ 250.0 Pts

Frenzy

1 Ogre Beast Rider @ [0.0] Pts

Frenzy; Harpoon Launcher

Models in Army: 29

Total Army Cost: 1998.0

Peikko antaa esimerkin tarinoinnista

Peikon luolasta: Esimerkkiä tarinallisuudesta

Sain ensimmäisen tekstin pohjalta ehdotuksen ystävältäni esittää esimerkki tarinallisuudesta pelaamisen yhteydessä. Tarinoiden ja eeppisen sankaruuden yhteys pieniin muovisiin / metallisiin pelinappuloihini on minulle iso osa harrastuksen luonnetta, kuten jo aiemmin on käynyt selväksi. Tarinallista puolta voimme korostaa niin armeijan suunnittelussa, maalaamisessa, itse pelikentän tapahtumissa skenaarioiden yms. muodossa, mutta myös pelien jälkeen. Uskoisin etten pysty olemaan kommentoimatta näitä kaikki osa-alueita, mutta aloitetaan esimerkillä pelitapahtumista tarinoimisesta.

Pelasimme viime keväänä miehistöllämme Tag Team turnauksen. Kaksi pelaajaa, kummallakin 1200p armeija, pelasivat yhdessä vastustajiaan ja näiden kahta armeijaa vastaan. Koska väkemme vaikuttaa laajalla alueella eteläistä Suomea, turnauksessa oli sovittu pelattavan kaksi ns. pre-gamea ennen turnausta pelaajien sopimana ajankohtana sopivassa paikassa. Lähestulkoon koko kaveriporukka pääsi osallistumaan turnaukseen ja hauskaa oli.

Peikko partnerinsa kanssa kehitti liittoumalleen kevyen teeman, joka näkyi lähinnä armeijalistassa nimettyinä yksiköinä – listan voit tarkistaa tekstin lopusta, mihin olen liittänyt vastapuolelle näkyneen ns. handoutin, jossa Suuret Salaisuudet^TM kuten taikaesineet eivät ole näkyvissä. Ensimmäinen pre-game ottelu ogre & kaaoskääpiö -allianssia vastaan sai kuitenkin innostumaan niin, että tuli raapusteltua miehistön ihmeteltäväksi lyhyehkö kuvaus pelin tapahtumista.

Pelkkä pelaaminen on toki hauskaa, mutta tarinointi nosti listasta esiin juuri niitä eeppisiä sankareita ja kaiken kokemia veteraaniyksiköitä, joiden kohtaamista turnauksen edetessä odotti ja ennakoi, ja jotka siten synnyttivät taas uusia tarinoita. Ja kunnon tarinan lailla, suuret sankarit eivät tietenkään kuolleet kevyesti harhanuolesta, vaan nousivat uudestaan selitysten saattelemina taistelemaan seuraavana päivänä.

Pre-game otteluista raportointi kuvina ja tarinoina muodostuikin turnauksen kenties kiintoisimmaksi elementiksi, joka piti jännitystä ja mielenkiintoa yllä aina varsinaiseen turnausviikonloppuun asti. Omat tekstimme sisälsivät paljon voittajien historiaa, tapahtumien selittelyä tarinankerronnan nimissä sekä puhdasta tulkinnanvapautta. Vaikka faktat ja lopputulos merkitsivät turnauksen etenemisen kannalta eniten, eivät ”mä työnsin mun lauttoi ja kolasin sen abon D6 blastilla kun se vaa loju nurkass LOL 17-3” -kertomukset olisi luoneet samanlaista vaikutusta tunnelmaan. Liekö tämä kumma asia, onhan tarinankerronta ollut tärkein tiedonsiirron ja opetuksen muoto ihmisten keskuudessa tuhansien vuosien ajan.

En todella väitä seuraavan tekstin kantavan tuota perinnettä edustavasti eteenpäin, se on vain innonpuuskassa kaveriporukalle raapusteltu esimerkki siitä, kuinka tinasotilaista, nopista, keittiön pöydästä ja muutamasta hyvästä ystävästä saa illan mittaan irti jotain pelkkää ”työntelyä” enemmän.

”Arkkivelho von Galileo tutkaili Hyvyyden voimien ohutta linjaa. Kääpiöiden ja Keisarikunnan ihmisten liittouma koostui Tähtitornin mäeltä irroitetusta varusväestä sekä hänen omasta lähetystöstään.

Kovin vähäisiltä nuo voimat näyttivät nyt, kun solan toisessa päässä kerääntyi lauma kaukaisten Idän maiden epämuodostuneita jättejä ja kieroutuneita, konein varustautuneita kääpiöitä - tai no kääpiöiltä ne näyttivät, vaikka Duregar Taivaantakoja jyrkästi kiisti noiden otusten kuulumisen heimoonsa.

Von Galileo huokaisi ja keskitti voimansa tulevaan koitokseen. Tähtitornilta nähty valtaisa komeetta oli pudonnut tälle suunnalle ja hän, yhdessä observatorion kääpiöiden kanssa löytäisi sen. Merkin itseltään Sigmarilta! Duregar oli varma että komeetan sisältämät metallit auttaisivat kumpaakin kansaa suuresti, mutta von Galileo tiesi että komeetan hengellinen merkitys olisi vieläkin suurempi. Kunhan he saisivat sen käsiinsä ennen Maailmanreunan vuorille kerääntyviä pahan voimia.

Taistelu oli alkamassa. Heidän näkyviinsä työntyi parrakkaiden pahalaisten helvetinkoneita ja joukoittain jättilaumoja. Väleissä puikkelehti pieniä epäkääpiö-yksiköitä joista yhdessä von Galileo tunsi selvästi pahojen voimien keskittymän - hänen vastuksensa olisi siellä. Kaaostaikurin loitsut eivät saisi heikentää muutoinkin ohutta puolustuslinjaa.

Nyt vihollinen oli kantamalla! Kääpiötykki Komeettalinko puhui kuolettavaa kieltään ja suunnaton helvetinkone katosi valtaisaan räjähdykseen. Toisaalla Gustav "Maustaja" Gripenhoff ohjasi "Pippurimyllyn" tulta tarkasti kohti lähestyvää jättilaumaa. Vihollinen maksaisi etenemisestään kovan hinnan! Mutta riittäisikö se? Von Galileo pyyhkäisi kevyesti vihollisarmeijan taikurin kirouksen syrjään ja kutsui taivaalta pienehkön meteoriitin kohti vastustajiaan,

Jotain oli kuitenkin vialla, sillä von Galileo tunsi sähköisen valokaaren purkautuvan hänen vartalostaan loitsun yhteydessä. Lähellä asemissaan olevat vuorijääkärit seurasivat sähäkkää loitsimista kauhuissaan. Seuraava vihollisten niskaan heitetty kirous aiheutti voimakkaamman räjähdyksen, kuin suuren pallosalaman purkautumisen, joka vahingoitti niin von Galileota itseään kuin montaa miestä lähistöllä - oliko kyseessä vihollisen salaperäinen taika vaiko jotain muuta? Sitä ei olisi aikaa pohtia nyt.

Vihollinen oli alkanut vastata tuleen ja jostain silmän kantamattomista lensi raketteja, jotka pirullisella tarkkuudella tuhosivat urkutykki Meteorimyrskyn ja saivat rivistöt katselemaan taivaalle kauhuissaan. Onneksi Belegar Meltorauta mainareineen eteni tiettävästi sillä suunnalla - kenties raketit loppuisivat pian. Tai sitten vihollinen sulkisi heidät lähitaisteluun ja raketit loppuisivat siksi.

Viimeinen Albatrossi syöksyi taivaalta keskeyttämään  ilkeiden kääpiömiesten hornanveturin etenemisen, mutta jättilittolaisen syöksyivät paikalle pistooleineen ja tiedustelupallo putosi tulessa maahan. Von Galileon kutsumat meteoriitit ja rankaisevan tarkka sotakoneiden tulitus ja varsijousien vasamat olivat kuitenkin kaventaneet vihollisen rivejä tuntuvasti. 

Tuolla syöksyi Morgrim Lohikäärmeensurma kirvestään heiluttaen hornanveturin tielle.  Sen terä vain kimmahti metallihirmun teräksisestä kuoresta. 

Tuolla joukko vuorijääkäreitä veti uhrautuvasti jättilauman ja niiden johtajan huomion hetkeksi toisaalle.

Tuolla Tähtitorninmäen tarkkasilmäiset soturit sulittivat lauman jättejä täyteen vasamia. 

Jossain taustalla rakettituli lakkasi - Meltorauta mainareineen oli kenties saapunut..

Sitä von Galileo epäili saavansa koskaan selville. Häntä huimasi ja hänen partansa oli pystyssä väreilevästä sähköstä. Vihollisen joukot työntyivät väkisin kiinni kääpiöiden linjaan. Von Galileo keskitti voimansa ja huomasi järkytyksekseen jonkin olevan yhä pielessä. Ilma täyttyi otsonin hajusta omille joukoilleen tarkoitetun siunauksen levitessä väkevästi koko linjaan. Kääpiöinsinööri Väkipyörä syöksyi voittamattomalta näyttävän veturin eteen, huutaen ystävänsä Morgrimin nimeä ja heilutellen pistooliaan metallihirvitykselle - hän katosi jonnekin jauhavien telojen alle.

Vihaisten kääpiöjoukkojen suusta kohosi murina. Liekö syynä von Galileon lumous, kääpiöiden viha johtohahmojensa jäädessä tuon metallihirmun alle vai yksinkertaisesti se että hornanveturi oli lähes heidän päällään, viimeinen yhteislaukaus pysäytti kihisevän koneen.

Mutta oliko silti jo liian myöhäistä? Von Galileo oli liittynyt Duregar Taivaantakojan johtamaan vuorijääkäriosastoon aivan linjan taakse. Hän olisi halunnut poistua kauemmaksi, käyttää loitsujaan joukkojen avuksi, mutta vihollinen oli kaikkialla! Komeettalingon miehistö taisteli vihollisten pelottavan taikurin kanssa ja pysähtyneen hornanveturin ohitse vyöryi jättejä suunnattoman korruptoituneen johtajansa innostamina.

Urheat kääpiöt sulkivat rivinsä ja kaatuivat sijoilleen jättien niittäessä heitä kuin heinää - seuraavaksi olisi heidän vuoronsa! Linja katkeaisi ja kaikki valuisi turmioon.

Mutta vihdoin helähti vaskitorvi soimaan ja Komeettaveljeskunnan ritarit karauttivat taistoon Luger Tahtokalvan johdolla, sotapappi Hans Uskonpalon veisatessa ylistystä Sigmarille rivistön keulilla. Läpi kaaoksen kääpiöiden, suoraan vihollislinjan sydämeen ja jättien johtajaan he ratsastivat, eikä mikään pysäyttänyt heidän teräksisiä peitsiään ja järkkymätöntä uskoaan.

Niin kaatui jättien limainen johtaja, ainakin puolentusinaa peistä katkenneena turvonneeseen ruhoonsa. Niin kaatui heidän sotalippunsa yksikön sulaessa teräksisen aallon edessä, sitä pitelevän epämuodostuneen jätin jäädessä tuon elävän vuoksen alle.

He olivat hengissä, selvinneet!

Monta urheaa soturia oli kaatunut, mutta he olivat voittaneet taistelun. Tykki Komeettalinko saatiin vihollisen joukoilta takaisin, sen urhean miehistön puolustettua sitä aivan taistelun viimehetkiin vihollisten ilkeää taikuriloordia vastaan. Tämän kerrottiin kadonneen rikiltä tuoksahtaneeseen savutuprahdukseen kun jättikomentaja kaatui toisaalla. Von Galileo oli varma että tästä kierosta pirulaisesta kuultaisiin vielä.

Meltoraudan koeporausryhmä palasi muun armeijan luokse, mutta heidän ja viimehetkellä saapuneiden Komeettaveljien liittyminen armeijaan ei ollut iloisin jälleennäkeminen. Tutkiessaan kuolleen hornanveturin ruhjoutunutta runkoa auringon viimeisten säteiden alla kääpiöt löysivät riveihinsä kaksi jo kaatuneiksi luulemaansa sankaria!

Metallihirvityksen alta kaivettiin esiin pahoin ruhjoutunut, mutta erittäin vihainen Morgrim Lohikäärmeensurma ja valtaosan viiksistään ja kulmakarvoistaan polttanut, kättään irvokkaasti roikottava mestari-insinööri Argam Väkipyörä. Morgrim oli kaatunut titaanisen koneen alle sen jyrätessä eteenpäin ja välttänyt onnekkaasti murskautumisen sen suurten pyörin välissä. Hän oli kuitenkin takertunut kiinni ja raahautunut tajuttomana sotakoneen mukana.

Ystävänsä kaatumisesta ilmeisesti seonnut Argam olikin havainnut tapahtuneen ja syöksynyt pelastamaan toveriaan. Argam oli ollut vähällä murskaantua itsekin ja hänen kätensä oli mennyt sijoiltaan kun hän oli kiskaissut Morgrimin turvaan telapyöriä yhdistävän akselin päälle. Argam ilmoitti että kone oli tuntunut enemmänkin sairaalloisen elävältä otukselta, kuin käsinluodulta koneelta. Hän ei ollut varma, mikä laitteen lopulta pysäytti, sillä hän oli ohjannut vironneen Morgrimin iskemään tiettyjä höyryletkuja koneen alla. Morgrimin kourin ja hampain katkaisemista letkuista oli valunut tulikuumaa höyryä, liekkejä ja verimäistä öljyä ja kone oli romahtanut heidän ylleen kuin kuolintoreissaan kaatunut lohikäärme. Sinne he olivat jääneet loukkuun.

Kaikki olivat onnellisia sankareidemme selviytymisestä varman kuoleman syleilyssä, eikä kukaan tuntunut haluavan väitellä Morgrimin kanssa siitä kuka saisi kunnian tulla nimetyksi Veturinsurmaksi.

Von Galileo laski kätensä lyhyen ystävänsä olalle. Tarkkaavainen riimuseppä Duregar Taivaantakoja oli johtanut taistelu esimerkillisesti koko taistelun ajan aivan linjaston sydämessä ja havainnut ystävänsä ja joukkojen ainoan velhon kokemat ongelmat. Tämä ei tulisi olemaan viimeinen taistelu ja jo nyt vastus oli ollut lähes ylivoimainen. Jos ongelmat magian kanssa jatkuisivat – ja nyt juhlitut kääpiösankarit säästänyt moukantuuri loppuisi – voisi tämä matka olla heidän viimeisensä.”

Imperiumin Tähtitieteellisen seuran lähetystö Maailmanreunan vuorilla – 1200p [Empire Army]

Arkkivelho von Galileo

Wizard Lord of the Celestial Order 

General; Magic Level 4; Lore of Heaven

Mestari-insinööri Gustav ”Maustaja” Gripenhoff

Master Engineer 

Sotapappi Hans Uskonpalo

Warrior Priest 

Barding; Prayers of Sigmar; Heavy Armour; Shield; Warhorse

Kapteeni Luger Tahtokalpa

Captain of the Empire 

Barding; Full Plate Armor; Shield; Warhorse

Komeettaveljeskunta kersantti Sturmin johdolla

10 Knights of the Inner Circle

Barding; Lance; Full Plate Armor; Shield;Full Command; Warhorse

Vuorijääkäripataljoonan erillisosasto 6.

10 Archers 

Normal Bow

5 Det – Archer 

Normal Bow

5 Det – Archer 

Normal Bow

Pippurimylly

1 Helblaster Volley Gun

3 Crew

Von Galileon Ihmeiden ja ihmetyksen planetaario

1 Celestial Hurricanum 

Tähtitorninmäen turvalinnan varusväki – 1200p [Dwarf Army]

Riimuseppä Duregar Taivaantakoja

Runesmith 

General; Gromril Armour; Shield

Mestari-insinööri Argam Väkipyörä

Master Engineer

Pistol; Gromril Armour

Morgrim Lohikäärmeensurma

Dragon Slayer 

Slayer axes

Tähtitorninmäen varuskunta

22 Quarrellers

Great Weapon; Crossbow; Light Armour; Standard; Musician

Tykki Komeettalinko

1 Cannon 

Engineer; 3 Crew; Light Armour

Mörssäri Kraateraattori

1 Grudge Thrower

Engineer; 3 Crew

Light Armour

Belegar Meltoraudan koeporausryhmä

5 Miners

Great Weapon; Heavy Armour; Musician

Urkutykki Meteorimyrsky

1 Organ Gun

3 Crew Light Armour

Tiedustelupallo Viimeinen Albatrossi kapteeninaan Hulbert Mallasmäki

1 Gyrocopter