Liiga 2014: Tuho Torvinen - Purtujen Heimo

Tuho Torvinen. ”Purtujen Heimo”. Ogre Kingdoms Army

”Purtujen” jättiheimo on yksi Surujen vuorten vanhimmista ja rikkaimmista heimoista. Heimoa johtaa kenties kaikista kuuluisimman jättiteurastajan Grutin tytär, Teurastajamestari Brucha-Hän-Jota-On-Purtu. Bruchan lempinimi ja kulttimaine jättien keskuudessa johtaa erääseen talviseen yöhön. Yöhön jona taivaalta satoi tulta ja tulikiveä ja yksi näistä kivistä iskeytyi suoraan Bruchan jättimäiseen mahaan polttaen siihen reijän ja jääden savuamaan pötsin sisään. Mutta sen sijaan, että hän olisi kuollut, Brucha huomasi saaneensa suoran yhteyden Suureen Kitaan ja kulovalkean lailla hänestä levisikin huhu, että itse Suuri Kita olisi puraissut Bruchaa, antaen hänelle näin lähes rajattomat voimat.

Brughan valittu mies ja lukemattomien lasten isä on ”Iso Pappa Hugni”. Jättipäällikkö jonka sanaa jokaisen jätin sanotaan kuuntelevan. Hugni, tai Iso Pappa, kuten häntä monet nuoremmat jätit kutsuvat on siittänyt loputtoman suuren katraan jälkeläisiä, mutta ei julkisesti tunnusta heistä omakseen kuin hänen ja Bruchan jälkeläiset. Silti taistelussa aivan lähes jokainen jättiheimosta kääntyy kuuntelemaan Hugnin käskyjä. ”Purtujen” keskuudessa kiertääkin suosittu nuotiotarina eräästä Rautamaha patalioonasta jotka eivät totelleet ”Pappansa” hyökkäyskäskyä. Nämä onnettomat kuuluivat saaneen ”Isän Kädestä”, joka on Hugnin käyttämä käsittämättömän painava rautahansikas. Heistä ei jäänyt eloonjääneitä vahvistamaan tai kumoamaan tarinan laitaa.

Bruchan ja Hugnin esikoinen on ”Loag Kärsäkäs.” Tämä hieman yksinkertainen, mutta erittäin vaarallinen teurastaja suoritti uskonnollisen initiaatioriittinsä elämällä vuosia villin Yetiheimon jäsenenä. Hän metsästi, söi ja nukkui yetien kanssa ja jälkeenpäin sanoi vain, että muuttumalla pedoksi hän selvisi ja sai kosketuksen petojen taikuuteen. Iso luunuija ei haittannut.

Bruchan henkivartiokaarti ja henkilökohtainen ruoanhankkija ovat ”Suursyömärit”. Kolme jättiä jättiläismäisillä luolapedoilla. He varmistavat, että teurastajamestari ei joudu kulkemaan minnekkään tyhjin vatsoin. Toinen eliittiyksikkä ovat ”Ahmijat”, jätit joiden huomattavan suuret lihanuijat tekevät selvää niin suurista kuin pienistäkin ”aterioista”.

Bruchan heimon selkärangan muodostavat Mässäilijät, jätit joiden lukumäärä ja paha asenne etsivät vertaansa. Mässäilijät saivat nimensä kun ”Purrut” olivat vaelluksella vuorilta alas länteen ja eteen sattui epäonnisten petomiesten armeija. Vaellus kesti vuoden suunniteltua pidempään, sillä keisarikunnan metsät olivat yllättävän täynnä herkullisia sorkkajalkoja.

Iso Pappa Hugni on vuosien saatossa ryöstänyt niin suuria kuin pieniäkin satamakaupunkeja, kirjaimellisesti ne on myyty kivi kiveltä Indin suuriin karavaaneihin ja näistä satamakaupungeista Pappa on saanut haltuunsa ihmisten kanuunoita. Kanuunankuulien mukana raahaamisen ja ampumisen jälkeen uudelleen etsimisen sijaan Pappa tuumasi, että jos tykeistä ammutaan pienempää tilpehööriä kuten nauloja, lasinsiruja, siilejä ja palaviamitälie olisi ampumisen maaleissa hieman enemmän pureskeltavaa kuin kanuunankuulien repimissä riekaleissa. Näin syntyivät Pippuroijat, neljä tykkimiestä joilla ei sisu mene kaulaan, eikä kuulo enää vaivaa. Sitä kun ei enää ole.

Iso Pappa Hugnin suurin ylpeys on hänen Lihanuijansa. Hugnin isä oli mukana Taivasjättiläisten tuhoamisessa ja hän palasi heimoonsa mukanaan Taivasjättiläisten suurkanuuna. Tuon kanuunan Hugni ja hänen isänsä sitoivat vaunuihin ja sitä ohjastamaan laitettiin Zimo-Ei-Pelkoa. Zimo on kenties hitain olento mitä maa päällään kantaa, mutta ampua ja ohjastaa hän osaa kuin vettä vain. Kunhan on saanut päivittäisen liha-annoksensa, ilman sitä Zimo ei toimi.

Myös Loag Kärsäkäs on haalinut itselleen miesvoimaa, tai pitäisikö sanoa petovoimaa. Koskaan ei Loagia nähdä ilman hänen kahta sapelihammaskissaansa Haaskansyöjiä. Ne eivät koskaan liiku erillään toisistaan ja huhutaan, että Kärsäkäs ohjaa niitä ajatuksensa voimalla. Mutta Kärsäkkään silmäterä ja henkilökohtainen lemmikki on ”Peto”. Kun Loag Kärsäkäs palasi Purtuihin initiaatioretriitistään, palasi hän ratsastaen suurella sarvekkaalla pedolla. Kukaan muu kuin Loag ei saa ruokkia Petoa, tai huomaa pian muuttuneensa ruokavieraaksi, pääruokana.

Purtujen heimo on lähtenyt suurelle vaellukselle, sillä Brucha-Hän-Jota-On-Purtu on saanut vision Suurelta Kidalta. Visiossa Brucha piteli kädessään maailmaa ja hän haukkasi siitä palan kerrallaan kunnes koko maailma oli syöty. Brucha uskoo, että hänen pyhä tehtävänsä on levittää Purtujen heimo ja hänen oma sukunsa koko maailman yli ja ottaa kaikki otettavissa oleva Suuren Kidan nimeen. Muut rodut soveltuvat vain palvelemaan ja päivällispöytään. Ei välttämättä siinä järjestyksessä.

General “Brucha-Hän-Jota-On-Purtu” (Slaughtermaster) @ 260.0 Pts

Magic Level 3; Lore of the Great Maw

Battle Standard Bearer “Iso Pappa Hugni” (Bruiser) @ 138.0 Pts

Iron Fist; Heavy Armour; 

“Loag Kärsäkäs” (Butcher) @ 109.0 Pts

Magic Level 1; Lore of Beasts; Great Weapon

“Ahmijat” 7x (Ironguts) @ 331.0 Pts

Great Weapon; Heavy Armour; Standard; Musician; Gutlord

“Mässäilijät” 8x (Ogres) @ 276.0 Pts

Iron Fist; Light Armour; Standard; Musician

“Suursyömärit” 3x (Mournfang Cavalry) @ 240.0 Pts

Iron Fist; Heavy Armour; Standard; Musician; Crusher 

“Pippuroijat “4x (Leadbelchers) @ 182.0 Pts

Light Armour; Musician

“Haaskansyöjät” 2x (Sabretusk Pack) @ 42.0 Pts

“Lihanuija” 1x (Ironblaster) @ 170.0 Pts

“Peto” 1 (Stonehorn) @ 250.0 Pts

Frenzy

1 Ogre Beast Rider @ [0.0] Pts

Frenzy; Harpoon Launcher

Models in Army: 29

Total Army Cost: 1998.0

Tuho seikkailee: osa 2.

Jatkoa edelliselle Tuho Torvisen seikkailulle.

Perjantai 18.10.2013. 17.00

Vastustajani on petomiespelaaja, joukkueturnaustoverini ja hyvä ystäväni Mikko. Valitsimme Battleline- skenaarion sen helppouden takia, sillä ideana oli kokeilla uusia yksiköitä, ei kikkailla skenaarioiden erikoissäännöillä. Pelialueemme oli hieman kapeampi kuin suositeltavaa, kun hyvänkokoinen pelipöytä on n. 2m pitkä, oli meidän pöytämme n. 180cm. Ero ei ollut suuri, mutta se oli vaikuttava, kuten tulette kohta huomaamaan. Pelialueen toiseen laitaan tuli kukkuloita ja metsää ja toiseen suuri arcane monumentti.

Eli sovimme kyseisen ”temppelin” olevan sääntökirjasta löytyvästä arcane monuments- listasta. Mikä se tulisi olemaan, paljastuisi kun ensimmäinen yksikkö menisi kuuden tuuman päähän kohteesta. Myös metsät olivat mystisiä ja niiden vaikutus heitettiin kun joku astui kyseiseen metsään. Mystiset metsät heitettiin nopalla listasta joka löytyy sääntökirjasta kohdasta: metsät.

Olen huomannut, että on hyödyllistä omistaa erilaisia noppia, varsinkin roolipelejä ajatellen, mutta niistä on hyötyä myös Warhammerissa. Esimerkiksi, arcane monumentteja on lueteltu 10 erilaista ja 10 tahoinen noppa on ideaalikeino selvittää, mikä monumentti oli kyseessä! Suosittelenkin kaikille pikku-ukkoilijoille simppeliä noppavalikoimaa josta löytyy ainakin 4,6, 8, 10 ja 12 tahoiset nopat. Niillä on helppoa arpoa mikä mystinen meininki on milloinkin menossa;)

Petomiespelaaja Mikko ja deployment on valmis.

Deployment meni seuraavalla tavalla: Vasempaan reunaan laitoin Ulvojani, nuo kuusi Yetiä tulisivat pitämään vasemman kylkeni turvassa Mikon chariottien hyökkäyksiltä. Yetien viereen tulivat Thundertusk ja Stonehorn, ogrekirjan suurimmat hirviöt, joiden tehtävänä olisi tukea pääyksiköitä hyökkäyksessä ja talloa alleen Mikon petomiehet.

Varsinkin Stonehorn, joka tekee chargessa 3xD3 impact hittiä ja jos heittää chargeen 10 tai enemmän nopilla saa tuloskseen lisätä vielä 3, eli potentiaaliset 12 S6 impact hittiä!

Hirviöiden viereen tulivat Lyttääjät, Irongutit. Ogreja joilla on great weaponit ja heavy armorit. Olin antanut yksikölle myös Dragonhide Bannerin, joka 50 pisteen suhteellisen korkeaan hintaan nähden on erittäin hyödyllinen lippu. Sillä se antaa chargevuorossa uudelleen heitot kaikkiin to hit, to wound ja armor save 1:iin. Ja kun ogret tekevät chargessa impacteja, lyövät kolmesti eturivistä ja kolmesti support attackeina ja stomppaavat. Tulee uudelleenheitettävää melkoisesti! Ja kun lippu itsessään antaa vielä S3 breathweapon hyökkäyksen joka pakottaa vihollisen lyömään viimeisenä, on lippu maksanut itsenä takaisin jo monta kertaa:D

Lyttääjien ja ”temppelin” väliin tulivat Isomahat. Eliittijalkaväki nimeltä Maneaters: Heavy Armor, addtional handweapon, stubborn ja poisoned attacks. Tämä tarkoittaa käytännössä 5 lyöntiä per mies joista 6:t haavoittavat automaattisesti ja muut tulevat S5:llä. Hidän tarkoituksensa olisi tehdä suuri reikä viholliseen ennen kuin heidät tapettaisiin viimeiseen mieheen. He olisivat toinen ”torpedoyksikköni” joka chargeaisi kiinni ensimmäiseen viholliseen johon pääsisi ja tekisi vahinkoa kunnes kuolisi. Tämä oli suunnitelma ainakin.

Arcane monument paljastui tässä vaiheessa bloodstoneksi, kaikki yksiköt kuuden tuuman päässä saavat hatredin ja kaaoksen joukot saavat myös frenzyn. Nyt oli pidettävä Mikon joukot poissa temppelin luota vaikka itse asiassa temppeli ei juurikaan hyödyttänyt petomiehiä. Petomiehillä on kyky bestial fury joka antaa LD- testillä rerollit ohimenneisiin iskuihin ja koska lyödessä voi saada vain yhdet uudelleenheitot, oli ”temppelin” hyöty parempi minulle.

”Temppelin” toiselle puolelle tulivat Repijät, toinen torpedoni, 6 sapelihammaspetoa, jotka swiftstride- kyvyllään, 8 tuuman liikkeellään ja WS4, S4, T4, A3 stateillaan olisivat oikean laitani suoja. Jäljellä oli enää Mättäjät, tavan ogrepumppu Iron fisteillä, eli kilvillä.

TÖN TÖN TÖÖÖ!

Pelilaudan lyhyyden ja jättiläismäisen ”temppelin” takia, oli minun laitettava Mättäjät Isomahojen taakse, josta he ponnahtaisivat näiden juostua alta pois. Sankarini BSB ja Kammo menivät Irongutteihin ja Tyranni ja Smaster menivät Ogreihin. Näin kaikilla olisi taikabonusta ja lyöntivoimaa.

The Frosthorn Tribe

Vastustajani Mikko oli tuonut hänen silmäteränsä, Beastmanarmeijan ”Her Thousand Young”:

General Beastlord ”Goath of the Woods”. Armor of Destiny, Crown of Command, Warriorbane sword, shield. 290p.

Shaman ”Mystigor”. Lvl 4. Lore of Shadow. Talisman of Preservation. Shrieking blade. 290p.

BSB Wargor “Dark Young”. Beast Banner. Heavy armor, shield. Gnarled hide. 206p.

Shaman “Gorgonthuruz”. Lvl 2. Lore of the Beast. Opal Amulet. Terrifying mask of Eeee! 150p.

Gorebull ”Ragehorn”. Heavy armor, shield, Many limbed fiend, Brass Cleaver. 214p.

“The Dark Herd” 41x Gor, Full Command, Additional handweapon. 353p.

“Bestial Decadence” Centigor x10. Ghorros. Full Command. Throwing axes. 419p.

Deathcrush Chariot I 80p.

Deathcrush Chariot II 80p.

Deathcrush Chariot III 80p.

“Bane Omen” Bestigor x 37. Full Command. Banner of Eternal Flame. 484p.

“Eaters of the Dead” Minotaur x6. Full Command. Additional Handweapon. 404p.

Onneksi myös Mikko joutui oudon ”temppelin” hämmentämäksi ja hän asetti joukkonsa seuraavasti:

Kahdet chariotit kohtaamaan Ulvojat, Minotaurit kohtaamaan Stonehornin, 41 Goria keskelle pelilautaa kohtaamaan Lyttääjäni, Bestigorilautta kohtaamaan Isomahat, Centigorit jäivät ”Temppelin” taakse ja viimeinen chariot kohtaamaan Repijät.

Her Thousand Young

1.

Ensimmäinen vuoro tuli minulle. Oikeassa laidassa Repijät liikkuivat ”Temppelin” ja pelikentän reunan väliin jääneeseen aukkoon. Vasemmassa Ulvojat etenivät metsään ja löysivät sieltä muurin jonka suojiin kävivät kykkimään. Thundertusk ja Stonhorn liikkuivat maltilla eteenpäin, marrsimatta jotta voisivat hyödyntää ratsastajillaan olevan ampumavuoron. Irongutit marssahtivat eteenpäin, mutta eivät helpolle charge-etäisyydelle, Mikon joukot voisivat päästä kiinni, mutta jos kaikki charget eivät onnistuisikaan, voisi onnistuneelle tulla tukalat paikat ogrejen tehdessä pihitliikkeen seuraavalla vuorolla;)

Maneaterit liikkuivat ”Temppelin” viertä ja jäämällä kuuden tuuman päähän siitä saivat Hatred- kyvyn. 20 myrkkylyöntiä joista ohimenneet sai heittää uusiksi. ”Joo, nää olis täällä”.

Mikon ensimmäinen vuoro oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Vasemmassa laidassa Deathcrush chariot III rynniköi kissoihini. Muuten koko armeija liikkui maltilla eteenpäin hakien kunnollisia asemia. ”Temppeli” osoitti voimansa kun Mikko ei saanutkaan Centigorejaan mahtumaan kunnolla Bestigorien viereen, vaan nämä jäivät Mättäjä ogrejeni lailla paitsioon. Toisessa laidassa Deathcrush chariotit I ja II hakivat tietään uhkarohkeasti metsän läpi oikeasta laidasta havitellen kylkeäni.

Liikkumisvuoron jälkeen oli taikuuden vuoro. Mikko oli saanut itselleen ogrentappajaloitsun, eli Pit of Shadesin. Onnistuessaan pakottaa kaikki templaten alla ottamaan iniative testin ja epäonnistuneet tuhoutuvat! Ogrejen iniative 2 ei lämmittänyt mieltäni. Ensimmäinen loitsu, Pit of Shades. Suurempana, eli iso template. Viisi noppaa. Heitto! Ja kaksi kuutosta!!! Irresistible force! Loitsu tulee väkisinkin läpi, mutta scatter vie kuopan ogreunittini taakse ja lopulta sinne tippuu vain kaksi ogrea ja yksi irongut, pahemminkin olisi voinut käydä. TODELLA paljon pahemmin!!!

Irresistible forcehan tarkoittaa myös miscastia velholle-> Mikko heittää 3, Dimensional cascade! Iso template velhon päälle ja kaikki alla saavat S10 osuman, 10 goria kuolee ja velho katoaa taikuuden pyörteisiin. Että sellaista!

Onnistuneen paniikkiheiton jälkeen koittaa lähitaistelu. Deathcrush chariot III saa tehtyä kaksi haavaa impact osumilla ja kötistää yhden kissan. Mutta kissojen iniative on suurempi kuin kenelläkään kärryssä joten kaikki loput viisi kissaa saavat lyödä ensin, ja koska olemme sopivasti temppelin vieressä saa ohimenneet iskut heittää uusiksi. 15 hyökkäystä WS4:llä, rerollilla ja S4:llä riittää lähettämään kärryn pakomatkalle, kissat perään, kärryn yli ja kiinni centigori lauman kylkeen. Ei huonosti itsemurhayksiköltä!

Vuoro 2: Armeijat lähenevät toisiaan

Vuoro 2.

Stonehorn rynnii minotaureihin, Yetit DC chariot II:een, Thundertusk minotaureihin, Maneaterit Bestigoreihin, Irongutit goreihin. Yetit, Maneaterit, Thundertusk ja Irongutit heittävät liian vähän. Stonehorn pääsee yksin läpi ja saa lisäimpactit! Ogret liikkuvat hieman eteenpäin mutta ovat silti jumissa. Taikavuorolla saan kaiken mitä haluan: Regeneraatio kaikille 12 tuuman päässä Slaughter masterista ja Stonehornille vielä Wyssan´s Wildform, antaen sille +1S ja +1T, mitkä lämmittävät varsinkin, kun se on tekemässä järjettömän paljon impact hittejä!

Menemme lähitaisteluun joka on lyhyt mutta sitäkin verisempi! Sabretuskit syövät Centigoreja tarpeeksi lähettääkseen nämä karkuun menettäen vain yhden kissan. Kentaurit juoksevat kohti Bestigoreja, mutta kissat heittävät enemmän ja juoksevat kentaurien yli ja kiinni Bestigorilauttaan!

Stonehorn heittää itselleen 9kpl S7 impact hittejä! Kaksi minotauria kötistyy ennenkuin kukaan on edes varsinaisesti lyönyt! Kaikki minotaurit ovat nopeampia kuin Stonehorn tai ogreratsastaja mutta onnistuvat tekemään S5 iskuillaan T7 hirveen vain yhden haavan! Hirven selässä istuva ogre vihtoo sarvipäitä mutta tekee vain yhden lisähaavan. Minot häviävät, mutta Mikko heittää kahdella nopalla yhteensä 3 ja pysyy taistelussa!

Mikon toinen vuoro. Gorit hyökkäävät ovelasti Maneatereiden kimppuun, DC I rynnii Yeteihin jotka pakenevat, mutta jäävät jalkoihin sillä pelkuruuden hinta on kuolema. Taikavuoro on hiljainen, Gorit saavat Wyssan´s Wildformin, mutta lähitaistelu sitävastoin räjähtää! Bestigorit pilkkovat sapelihammaskissat pieniksi talipalloiksi pihan linnuille, ajavat nämä karkuun ja ryhmittyvät kohtaamaan uuden vihollisen. Stonehorn jatkaa Minotaurien tallaamista jotka kyllä saavat iskuja läpi, mutta T7 ja Regeneroiva hirviö on liikaa ja härkämiehet lähtevät lipettiin ja kivisarvi ajaa niiden yli. Gorit ja Maneaterit hakkaavat toisiaan kuin viimeistä päivää, mutta Maneaterit kestävät regeneraation avulla.

Kunnollinen huolto ja eväät ovat monen pikku-ukkopelin pelastus ja elinehto!

Vuoro 3.

Stonehorn rynnii DC II:een, Irongutit rynnivät Bestigoreihin, Tyranni rynnii ogreyksiköstä auttamaan Maneatereita Goreja vastaan. Taikavuoro ei tuota muuta tulosta kuin +1T Ironguteille, Thundertusk yrittää avata pelinsä ammuskelemalla DC III:ta mutta ei tee mitään. Lähitaitelussa Ironguttien Dragonhide Banner sykähtää ja chargevuorolla yksikkö saa heittää kaikki to hit, to wound ja armorsave heittojen 1:t uusiksi. Taikalipussa on myös s3 breathweapon joka ammutaan pässimiesten niskaan. Ja sitten lyödään ja lujaa sillä molemmilla yksiköillä on great weaponit. Toisaalla Tyranni haastaa Goryksikköä kaksintaisteluun ja Pässilordi vastaa kutsuun. Beastlordin warriorbane miekka meinaa olla liikaa, sillä pässilordi tekee kolme haavaa, pudottaen Tyrannin lyönnit kahteen, jotka onneksi haavoittavat ja Tyranni viimeistelee taistelun tallomalla pässilordin maahan stomp hyökkäyksellään! Maneaterit niitetään viimein hengiltä, mutta Gorilautasta on jäljellä enää kourallinen pässejä.

Katsomme pelin olevan ohi. Jätit jyrasivät. Huzaa!!!

Kyseinen peli oli erinomaisen mieluisa, sillä koko pelin ajan meillä molemmilla oli hauskaa ja kuten WHFB:n maailmaan sopii, taistelukentällä tapahtui suunnattomasti friikkejä sattumia: kuten, että Repijäni tuhosivat yksin kaksi yksikköä tai että Mikon suurvelho räjähti heti ensimmäisellä vuorolla. Mutta tässä piileekin yksi tämän pelin suurimmista hienouksista ja sama pätee myös painikehään: Olivat lähtöasetelmat millaiset tahansa, mitä tahansa voi sattua! Tunnen ihmisiä jotka elävät ja pelaavat keskiarvojen mukaan, chargea ei kannata yrittää jos pitää heittää kahdella nopalla yli seitsemän, sillä se on vaikeampaa kuin seitsemän tai alle. Tai, että ei haluta edes yrittää jotain uutta, sillä se saattaa epäonnistua!

Maailma ei toimi keskiarvolla. Maailmassa, elämässä ja peleissä tapahtuu outoja sattumia ja vain ne jotka uskaltavat kokeilla, uskaltavat ottaa sen uskon loikan tyhjyyteen, saattavat voittaa voittamattomia armeijoita ja vaikka Suomen Mestaruuden!

Seuraavaksi siirryn pureskelemaan Sotakoneen Liiga 2014 armeijani menestystä, sitä odotellessa;) -Tuho

Tuho seikkailee osa 2.

Perjantai 18.10.2013. 17.00

Vastustajani on petomiespelaaja, joukkueturnaustoverini ja hyvä ystäväni Mikko. Valitsimme Battleline skenaarion sen helppouden takia, sillä ideana oli kokeilla uusia yksiköitä, ei kikkailla skenaario- erikoissäännöillä. Pelialueemme oli hieman kapeampi kuin suositeltavaa, kun hyvänkokoinen pelipöytä on n. 2m pitkä, oli meidän pöytämme n. 180cm. Ero ei ollut suuri, mutta se oli vaikuttava, kuten tulette kohta huomaamaan. Pelialueen toiseen laitaan tuli kukkuloita ja metsää ja toiseen suuri arcane monumentti.

Eli sovimme kyseisen ”temppelin” olevan sääntökirjasta löytyvästä arcane monuments- listasta. Mikä se tulisi olemaan, paljastuisi kun ensimmäinen yksikkö menisi kuuden tuuman päähän kohteesta. Myös metsät olivat mystisiä ja ne heitettiin kun joku astui kyseiseen metsään. Mystiset metsät heitettiin nopalla listasta joka löytyy sääntökirjasta kohdasta: metsät.

Olen huomannut, että on hyödyllistä omistaa erilaisia noppia, varsinkin roolipelejä ajatellen, mutta niistä on hyötyä myös Warhammerissa. Esimerkiksi, arcane monumentteja on lueteltu 10 erilaista ja 10 tahoinen noppa on ideaalikeino selvittää, mikä monumentti oli kyseessä! Suosittelenkin kaikille pikku-ukkoilijoille simppeliä noppavalikoimaa josta löytyy ainakin 4,6, 8, 10 ja 12 tahoiset nopat. Niillä on helppoa arpoa mikä mystinen meininki on milloinkin menossa;)

Kuvassa Beastmen-maestro Mikko.

Deployment meni seuraavalla tavalla: Vasempaan reunaan laitoin Ulvojani, nuo kuusi swift stride- säännön omaavaa Yetiä tulisivat pitämään vasemman kylkeni turvassa Mikon chariottien hyökkäyksiltä. Yetien viereen tulivat Thundertusk ja Stonehorn, ogrekirjan suurimmat hirviöt, joiden tehtävänä olisi tukea pääyksiköitä hyökkäyksessä ja talloa alleen Mikon petomiehet. Varsinkin Stonehorn, joka tekee chargessa 3xD3 impact hittiä ja jos heittää chargeen 10 tai enemmän nopilla saa tulokseen lisätä vielä 3, eli potentiaaliset 12 S6 impact hittiä!

Hirviöiden viereen tulivat Lyttääjät, Irongutit. Ogreja joilla on great weaponit ja heavy armorit. Olin antanut yksikölle myös Dragonhide Bannerin, joka 50pisteen suhteellisen korkeaan hintaan nähden on erittäin hyödyllinen lippu. Sillä se antaa chargevuorossa uudelleen heitot kaikkiin to hit, to wound ja armor save 1:iin. Ja kun ogret tekevät chargessa impacteja, lyövät kolmesti eturivistä ja kolmesti support attackeina ja stomppaavat. Tulee uudelleenheitettävää melkoisesti! Ja kun lippu itsessään antaa vielä S3 breathweapon hyökkäyksen joka pakottaa vihollisen lyömään viimeisenä, on lippu maksanut itsenä takaisin jo monta kertaa:D

Kuvassa vasemmalta oikealle: Repijät, Isomahat, Mättäjät, Lyttääjät, Stonehorn, Thundertusk ja Ulvojat.

Lyttääjien ja ”temppelin” väliin tulivat Isomahat. Eliittijalkaväki nimeltä Maneaters: Heavy Armor, addtional handweapon, stubborn ja poisoned attacks. Tämä tarkoittaa käytännössä 5 lyöntiä per mies joista 6:t haavoittavat automaattisesti ja muut tulevat S5:llä. Tulisivat he tekemään suuren reijän viholliseen ennen kuin heidät tapettaisiin viimeiseen mieheen. He olisivat ”torpedoyksikköni” joka chargeaisi kiinni ensimmäiseen viholliseen johon pääsisi ja tekisi vahinkoa kunnes kuolisi. Tämä oli suunnitelma ainakin.

Arcane monument paljastui tässä vaiheessa Bloodstoneksi, kaikki yksiköt kuuden tuuman päässä saavat hatredin ja kaaoksen joukot saavat myös frenzyn. Nyt oli pidettävä Mikon joukot poissa temppelin luota vaikka itse asiassa temppeli ei juurikaan hyödyttänyt petomiehiä. Petomiehillä on kyky bestial fury joka antaa LD- testillä rerollit ohimenneisiin iskuihin ja koska lyödessä voi saada vain yhdet uudelleenheitot, oli ”temppelin” hyöty parempi minulle.

”Temppelin” toiselle puolelle tulivat Repijät, 6 sapelihammaspetoa, jotka swiftstride- kyvyllään, 8 tuuman liikkeellään ja WS4, S4, T4, A3 stateillaan olisivat oikean laitani suoja. Jäljellä oli enää Mättäjät, tavan ogrepumppu Iron fisteillä, eli kilvillä.

TÖN TÖN TÖÖÖ!

Pelilaudan lyhyyden ja jättiläismäisen ”temppelin” takia, oli minun laitettava Mättäjät Isomahojen taakse, josta he ponnahtaisivat näiden juostua alta pois. Sankarini BSB ja Kammo menivät Irongutteihin ja Tyranni ja Smaster menivät Ogreihin. Näin kaikilla olisi taikabonusta ja lyöntivoimaa.

Kuvassa Deathcrush chariotit I ja II sekä Minotaurit, Gorit, Bestigorit ja taustalla warhoudit jotka kuvasivat Centigoreja.

Vastustajani Mikko oli tuonut hänen silmäteränsä, Beastmanarmeijan Her Thousand Young:

General Beastlord ”Goath of the Woods”. Armor of Destiny, Crown of Command, Warriorbane sword, shield. 290p.

Shaman ”Mystigor”. Lvl 4. Lore of Shadow. Talisman of Preservation. Shrieking blade. 290p.

BSB Wargor “Dark Young”. Beast Banner. Heavy armor, shield. Gnarled hide. 206p.

Shaman “Gorgonthuruz”. Lvl 2. Lore of the Beast. Opal Amulet. Terrifying mask of Eeee! 150p.

Gorebull ”Ragehorn”. Heavy armor, shield, Many limbed fiend, Brass Cleaver. 214p.

“The Dark Herd” 41x Gor, Full Command, Additional handweapon. 353p.

“Bestial Decadence” Centigor x10. Ghorros. Full Command. Throwing axes. 419p.

Deathcrush Chariot I 80p.

Deathcrush Chariot II 80p.

Deathcrush Chariot III 80p.

“Bane Omen” Bestigor x 37. Full Command. Banner of Eternal Flame. 484p.

“Eaters of the Dead” Minotaur x6. Full Command. Additional Handweapon. 404p.

Onneksi myös Mikko joutui oudon ”temppelin” hämmentämäksi ja hän asetti joukkonsa seuraavasti:

Kahdet chariotit kohtaamaan Ulvojat, Minotaurit kohtaamaan Stonehornin, 41 Goria keskelle pelilautaa kohtaamaan Lyttääjäni, Bestigorilautta kohtaamaan Isomahat, Centigorit jäivät ”Temppelin” taakse ja viimeinen chariot kohtaamaan Repijät.

Ensimmäinen vuoro tuli minulle. Oikeassa laidassa Repijät liikkuivat ”Temppelin” ja pelikentän reunan väliin jääneeseen aukkoon. Vasemmassa Ulvojat etenivät metsään ja löysivät sieltä muurin jonka suojiin kävivät kykkimään. Thundertusk ja Stonhorn liikkuivat maltilla eteenpäin, marrsimatta jotta voisivat hyödyntää ratsastajillaan olevan ampumavuoron. Irongutit marssahtivat eteenpäin, mutta eivät helpolle charge-etäisyydelle, Mikon joukot voisivat päästä kiinni, mutta jos kaikki charget eivät onnistuisikaan, voisi onnistuneelle tulla tukalat paikat ogrejen tehdessä pihtiliikkeen seuraavalla vuorolla;)

Maneaterit liikkuivat ”Temppelin” viertä ja jäämällä kuuden tuuman päähän siitä, saivat Hatred- kyvyn. 20 myrkkylyöntiä joista ohimenneet sai heittää uusiksi. ”Joo, nää olis täällä”.

Mikon ensimmäinen vuoro oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Vasemmassa laidassa Deathcrush chariot III rynniköi kissoihini. Muuten koko armeija liikkui maltilla eteenpäin hakien kunnollisia asemia. ”Temppeli” osoitti voimansa kun Mikko ei saanutkaan Centigorejaan mahtumaan kunnolla Bestigorien viereen, vaan nämä jäivät Mättäjä ogrejeni lailla paitsioon. Toisessa laidassa Deathcrush chariot I ja II hakivat tietään uhkarohkeasti metsän läpi oikeasta laidasta havitellen kylkeäni.

Liikkumisvuoron jälkeen oli taikuuden vuoro. Mikko oli saanut itselleen ogrentappajaloitsun, eli Pit of Shadesin. Onnistuessaan pakottaa kaikki templaten alla ottamaan iniative testin ja epäonnistuneet tuhoutuvat! Ogrejen iniative 2 ei lämmittänyt mieltäni. Ensimmäinen loitsu, Pit of Shades. Suurempana, eli iso template. Viisi noppaa. Heitto! Ja kaksi kuutosta!!! Irresistible force! Loitsu tulee väkisinkin läpi, mutta scatter vie kuopan ogreunittini taakse ja lopulta sinne tippuu vain kaksi ogrea ja yksi irongut, pahemminkin olisi voinut käydä. TODELLA paljon pahemmin!!!

Irresistible forcehan tarkoittaa myös miscastia velholle-> Dimensional cascade! Iso template velhon päälle, 10 goria kuolee ja velho katoaa taikuuden pyörteisiin. Että sellaista!

Onnistuneen paniikkiheiton jälkeen koittaa lähitaistelu. Deathcrush chariot III saa tehtyä kaksi haavaa impact osumilla ja kötistää yhden kissan. Mutta kissojen iniative on suurempi kuin kenelläkään kärryssä joten kaikki loput viisi kissaa saavat lyödä ensin, ja koska olemme sopivasti temppelin vieressä saa ohimenneet iskut heittää uusiksi. 15 hyökkäystä WS4:llä, rerollilla ja S4:llä riittää lähettämään kärryn pakomatkalle, kissat perään, kärryn yli ja kiinni centigori lauman kylkeen. Ei huonosti itsemurhayksiköltä!

 

Vuoro 2.

Vuoro 2. Stonehorn rynnii minotaureihin, Yetit DC chariot II:een, Thundertusk minotaureihin, Maneaterit Bestigoreihin, Irongutit goreihin. Yetit, Maneaterit, Thundertusk ja Irongutit heittävät liian vähän. Stonehorn pääsee yksin läpi ja saa lisäimpactit! Ogret liikkuvat hieman eteenpäin mutta ovat silti jumissa. Taikavuorolla saan kaiken mitä haluan: Regeneraatio kaikille 12 tuuman päässä Slaughter masterista ja Wyssan´s Wildform Stonehornille, antaen sille +1S ja +1T, mitkä lämmittävät varsinkin, kun se on tekemässä järjettömän paljon impact hittejä!

Menemme lähitaisteluun joka on lyhyt mutta sitäkin verisempi! Sabretuskit syövät Centigoreja tarpeeksi lähettääkseen nämä karkuun menettäen vain yhden kissan. Kentaurit juoksevat kohti Bestigoreja, mutta kissat heittävät enemmän ja juoksevat kentaurien yli ja kiinni Bestigorilauttaan!

Stonehorn heittää itselleen 9kpl S7 impact hittejä! Kaksi minotauria kötistyy ennenkuin kukaan on edes varsinaisesti lyönyt! Kaikki minotaurit ovat nopeampia kuin Stonehorn tai ogreratsastaja mutta onnistuvat tekemään S5 iskuillaan T7 hirveen vain yhden haavan! Hirven selässä istuva ogre vihtoo sarvipäitä mutta tekee vain yhden lisähaavan. Minot häviävät, mutta Mikko heittää kahdella nopalla yhteensä 3 ja pysyy taistelussa!

Mikon toinen vuoro. Gorit hyökkäävät ovelasti Maneatereiden kimppuun, DC I rynnii Yeteihin jotka pakenevat, mutta jäävät jalkoihin sillä pelkuruuden hinta on kuolema. Taikavuoro on hiljainen, Gorit saavat Wyssan´s Wildformin, mutta lähitaistelu sitävastoin räjähtää! Bestigorit pilkkovat sapelihammaskissat pieniksi talipalloiksi pihan linnuille, ajavat nämä karkuun ja ryhmittyvät kohtaamaan uuden vihollisen. Stonehorn jatkaa Minotaurien tallaamista jotka kyllä saavat iskuja läpi, mutta T7, Regeneroiva hirviö on liikaa ja härkämiehet lähtevät lipettiin ja kivisarvi ajaa niiden yli. Gorit ja Maneaterit hakkaavat toisiaan kuin viimeistä päivää, mutta Maneaterit kestävät regeneraation avulla.

Riittävä huolto on kaikkien Warhammer- ja painiotteluiden selkäranka!:D

Vuoro 3. Stonehorn rynnii DC II:een, Irongutit rynnivät Bestigoreihin, Tyranni rynnii ogreyksiköstä auttamaan Maneatereita Goreja vastaan. Taikavuoro ei tuota muuta tulosta kuin +1T Ironguteille, Thundertusk yrittää avata pelinsä ammuskelemalla DC III:ta mutta ei tee mitään. Lähitaitelussa Ironguttien Dragonhide Banner sykähtää ja chargevuorolla yksikkö saa heittää kaikki to hit, to wound ja armorsave heittojen 1:t uusiksi. Taikalipussa on myös s3 breathweapon joka ammutaan pässimiesten niskaan. Ja sitten lyödään ja lujaa sillä molemmilla yksiköillä on great weaponit. Irongutit vievät yseisen päähänlyötikisan.

Toisaalla Tyranni haastaa Goryksikköä kaksintaisteluun ja Pässilordi vastaa kutsuun. Beastlordin warriorbane miekka meinaa olla liikaa, sillä pässilordi tekee kolme haavaa, pudottaen Tyrannin lyönnit kahteen, jotka onneksi haavoittavat ja Tyranni viimeistelee taistelun tallomalla pässilordin maahan stomp hyökkäyksellään! Maneaterit niitetään viimein hengiltä, mutta Gorilautasta on jäljellä enää märkä läntti.

Kuvassa viimeinen Gori painii viimeistä Maneateria vastaan.

Katsomme pelin olevan ohi. Jätit jyrasivät. Huzaa!!!

Peli oli jännittävä, siinä oli paljon hurjia käänteitä ja kaikista tärkeimpänä: se oli molemmille osapuolille hauskaa! On aivan sama mitä tekee, painiiko kehässä, keräileekö perhosia vai juoksuttaako pikku-ukkoarmeijaansa lakanalla keittiön pöydän päällä. Jos ei nauti harrastuksestaan, miksi vaivautua? Se, että molemmat pelaajat nauttivat pelistä, tekee pelaamisen monta kertaa palkitsevammaksi kuin se, että toinen nöyryyttää toisen ja nauraa päälle. Siinä saattaa jäädä pelailemaan itsekseen hyvinkin nopeasti.

Pelailemisiin! -Tuho

Vampire Counts: Spirit Host

Spirit Host. Tuo armeijamme yksi selkeistä kulmakivistä, jolla saat jumitettua useamman sadan pisteen mörön koko loppupelin ajaksi, näin tahtoessasi. En syyttä ole huomannut vastustajallani tuskastunutta ilmettä kaivaessani toisen, miksen kolmannenkin näitä veijareita pelikentälle.  Miksi sitten kirjoitan tästä ilmiselvästä yksiköstä, joita jokaisella vampyyrikenraalilla pitäisi olla mukana? Modelit. GW:n viritys kyseiseksi modeliksi ei iske omaa silmääni, ei sitten millään. Tässäpä siis minun ratkaisuni Spirit Hostiksi.

Ajatusleikki taas käyntiin, mitä Spirit Host minulle on? Tietenkin aaverypäs kaatuneita sotureita, jotka on magian avulla herätetty henkiin palvelemaan omia tarkoitusperiämme. Oiva suomennos voisi olla vaikka "piinatut sielut", mikä auttaa selventämään mitä haen tältä modelilta.

Ensin laitoin 40x40 alustalle mielestäni pari sopivaa figuria, sekä muuta somistetta, ihan noin tunnelman luomiseksi. Alustalle hiekka, jonka jälkeen musta spray pohjaväriksi. Halusin saada näyttämään nuo figuurit aaveilta, joten maalasin ne seuraavasti.

Jätin alhaalta noin neljäsosan mustaksi ja maalasin loput figuurista tumman harmaalla. Lisäsin heikon korostuksen, eli high lightin mustallekin alueelle. Kuivumisen jälkeen toistin saman, mutta nyt otin käsittelyyni ylemmän kerroksen, eli aloitin noin puolesta välistä figuuria astetta vaaleammalla harmaalla. Lisäsin alaosiin hieman korostusta, mutta en aivan alas saakka, jotta tummuus säilyy siellä. Taas uusi kerros kuivumisen jälkeen, mutta tällä kertaa valkoista maalia ja vain ylimpään neljännekseen. Tein figureilleni vihreän väripesun, jonka jälkeen viimeisen silauksen antaa puhtaan valkoinen korostus, todella hentoinen sellainen.

Itse figuurit ovat nyt väreissään. Maaston maalaamisen ja yksityiskohtien hiomisen jälkeen Spirit Hostini näyttävät tältä.

Tulevaisuudessa laitan kuvia eri maalausvaiheista, kunhan aloitan maalaamaan seuraavaa Spirit Hostiani.

Hieman muokkaillen - Mortis Engine osa 2

Hieman muokkaillen - Mortis Engine osa 1 löytyy täältä.

"Luolapeikko sanoi...

Eikö huipun kaaostähden voisi jättää tyystin pois?

Tilalle haamuhahmoja tahi innokas nekromantikko? Tai yksiköllinen vihollisen erittäin kauhistuneita sotureita?

7.10.13"

Pari päivää sopivia huipputasanne-vaihtoehtoja pohdiskeltuani sain seuraavan ajatuksen. Voisiko tuo pyörteen yläosan tasanne olla Sotakone Miniaturesin Ratas-logo?

Nopeahko hahmotelma miltä moinen voisi näyttää.

       

Tuosta kuitenkin päässee itse ajatukseen kiinni, mitä ajan takaa. Kannattaako yleisö Luolapeikon ehdotusta, jättää huippu kokonaan pois, vaiko jatkaa ylläolevan ideointia?

Luolapeikon innoittamana tein myös hänen vaihtoehdostaan raakaversion, jotta on helpompi katsoa asiaa tuoltakin kantilta.

Kuten ylläolevasta kuvasta näette, koversin tuon yläosan avonaiseksi, sekä lisäsin väliaikaisesti erään nekromaagin, joka sopii mielestäni sinne melko hyvin. Jatkanko ontolla sisuksella, vai teenkö jonkinlaisen tasanteen pyörteen päälle?

Hieman muokkaillen - Mortis Engine osa 1

Tuoreahkon pelaajan vaihtoehtoinen Mortis Engine. Mielipiteitänne kaivataan.

Mikäli olet nykyisen sääntökirjan aikaan pelannut Vampire Counts -armeijalla, on taatusti käynyt mielessä kahden Mortis Enginen käyttö ja miksei olisi. Onhan toki houkuttelevampaa saada epäkuolleillesi 5+ regeneraatio 6+:n sijaan. Vaikka itse modellina Mortis Engine onkin hieno, en silti tahdo kahta samanlaista center pieceä armeijaani. Mitä siis toiseksi moottoriksi?

Aloin mietin että mitä tuo Mortis Engine oikeastaan voisi minulle olla ja mitä ominaisuuksia tuolla vekottimella on? Lyhyt yhteenveto muutamalla ranskalaisella viivalla:

• haamuhevosten liike, eli liikkuminen esteettä
• kirkumista/kiljuntaa
• 2d6+3 magical attackia ja 1 normaali attack, sekä tietysti impact hitit
• jaetaan boonuksia itselle ja hallaa vihollisille area efekti

Näitä tuumittuani alkoi itselleni pikkuhiljaa valkenemaan, mitä toinen moottorini saattaisi olla.
Selattuani vampirecounts.net -foorumia, törmäsin kuvaan Balewind Vorteksista, mikä kolahti yhteen ajatukseni kanssa liki heti.

Maasta nouseva pyörremyrsky, jonka juurella maakin halkeilee ja paljastaa maan alta suunnattomat kasat pääkalloja. Pyörre sopii mielestäni myös moottorin omaan fluffiin sikäli, että tuolla moottorillahan on Spectral Steed -kyky, jolla on ominaisuuksia liikkeen suhteen. Eikun internetiin etsimään suunnattomat kasat pääkalloja, sillä niitä on luurankosoturien yhteydessä itselleni kertynyt vain muutama ylimääräinen. Pääkallot hankittuani alkoikin pohtiminen ja sommittelu.

Ensin leikkasin Vortexista alaosan pois, koska se oli mielestäni turhan leveä. Sitten vaan mallailemaan sopivaa kasaa kalloja, sekä pyörrettä sopivaan kohtaan alustaa. Maan pinnaksi minulla sattui olemaan korkkilevyä varastossa. Korkkilevyä käytetään esimerkiksi parketin alla mm. kopinan vaimentimena. Olisin enempi kuin ihmeissäni mikäli esim. Bauhaussissa ei moista myytäisi, mutta tiedän sitä löytyvän ainakin Hobby Pointista.

Tässä muutama WIP-kuva. Pahoittelen kuvien taustaa, myöhemmissä projekteissa otan tämän huomioon paremmin.

tässä hieman mallailen,
sekä liimailen kalloja pyörteen juurelle

korkkia kallojen päälle maakerrokseksi

Aseteltuani itse pyörteen sekä maastomuodon kalloineen, näytti kuitenkin itse vekotin jotenkin alastomalta. Ei tuollaisessa härvelissä voi olla niin paljoa lyöntivoimaa, kun kirja kertoo, vaikka en yhtään tornadojen tuhovoimaa väheksykään. Jokatapauksessa halusin hieman korostaa iskukapasiteettia, joten otin ylimääräiseksi jääneiden luurankosotureiden osien joukosta mm. yläruumiin miekkoineen ja päineen. Alemmas laitoin pelkän käden miekkoineen ja lopputulos alkoi näyttää jo kummasti paremmalta. Tosin nuo
näyttivät siltä että: "Olemme pyörimässä pyörteen mukana", eikä: "Olemme osa tätä koko pyörrettä" niin kuin tarkoitukseni oli. Joten lisäsin hieman stuffia häivyttääkseni silmiinpistävää rajaa lisäyksieni kohdalla ja olen lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen. Itselläni oli käytössä Milliputtyä, mutta mikä tahansa stuffi ajaa asian.

näkymää alustasta,
sekä hieman lisäämistäni luuranko-osista

Ja nyt arvon lukijat, mielipidettänne kaivataan: kuinka jatkan? Pitäisinkö tuon alkuperäisen huipun pyörteestä, toki hieman muokkaillen, vaiko keksisinkö huipun jotain muusta? Olisko ideoita mitä se joku muu voisi olla?

Omasta mielestäni tuo pyörteen oma huippu on aivan liian "kaaos-symbolimainen". Mistähän lie johtuu? Olisiko jotain muita oivia lisäyksiä, miten voisin korostaa tähän hieman Vampire Counts -ideologiaa? Maalaustapa alkaa hahmottua jo päässäni, mutta jätetään se myöhemmäksi ;)

Kysymyksiä, ideoita, sekä kommentteja saa ja pitää esittää. Estradi on toistaiseksi teidän.

Hieman muokkaillen - Mortis Engine osa 2

Juuso esittäytyy ja paskartelee

Mustien pilvien lähetyessä kannattaa lukita ovet ja toivoa sen olevan vain myrsky...

Lyhyt historia

Fantasia on tietyllä tavalla ollut aina lähellä sydäntä ja suurimman askeleen nopanpyörittelyä otin teinivuosinani kaverin kysyessä kokeilemaan D&D:tä. Sieluhan sinne meni ja monet seikkailut tuli milloin missäkin istuttua rahanahneella haltia roguella pelaten. Lautapelit tulivat myös nopeasti tähän oheen ja nyt ei Kimblestä puhuta. Näissäkin erityisesti ne, joissa pääsi liikuttelemaan pelilaudalla erinäisiä "figuureja" tuntuivat aina hienoimmalta, kun avaruustaisteluihin (Starcarft, Twilight Imperium) saatiin konkretiaa alusarmadasta tai luolastassa seikkailu jäi vain kaipaamaan pystyyn nousevia seiniä (Descent, Doom) hirviöiden ahdistellessa sankar-nappuloita.

Rakkaus ja intohimo ei ole kadonnut näistä vielä mihinkään ja niinpä jo harrastavat toverit yrittivät yhyttää varsinaisiin nappipeleihin. Pahvifabaa muistan joskus pelanneeni kaverini ahtaan huoneen lattialla, jolloin ratsailla olevat Chaos Knightit juoksivat suoraan suon silmäkkeeseen. No tuolloin en vielä hammereitä niin lyötänyt omakseni varsinkin hintalappunsa kanssa.

Specialist -peleistä löytyvää Necromundaa varten ostinkin ensimmäiset omat napit. Näin jälkikäteen oma jengi näyttää hirveältä maalauksineen, mutta tästä lähti harrastus maalaamiseen ja Necro-maaston rakentamiseen. Myös synttärilahjaksi saatu Doomin lautapeli antoi käsiin kasapäin maalattavaa ja harjoiteltavaa.

Lopulta parikymppisenä sai kaverini ylipuhuttua minut aloittamaan oman armeijan kasausta. Sääntöihin ja hienouksiin tutustumattomana valitsin Dark Elffit omaksi armeijakseni. Olinhan aina ollut ropeporukkamme oma rogue assasiini ja tästä väestä niitäkin löytyi. Ensimmäisiä pelejäni varten olin saanut viisi liskoritaria ja assasiinin jo maaleihin, muuten jatkettiin pahvinappuloiden peluuttamista. Usko ritareihin ropisi kyllä mahdotonta vauhtia kääpiöitä vastaan - kallista tykin ruokaa. Eikä seuraavalla kerralla usko haltiariveihin ainakaan vahvistunut ogreja ja liskomiehiä vastaan. Keräily kuitenkin jatkui ja maalaustaito jatkoi jonkinasteista kehittymistään.

Ujo champpion ja sen lipunkantaja

Ghost anyone?

Nyt alkaa hyllyistä löytyä jo aikamoinen liuta haltioita ja parissa turnauksessakin on ehditty käydä. Murskavoitot ovat vielä odottamassa ja lievät voitotkin ovat työn takana, mutta hauskaa tämän pelaaminen on aina ollut ja sillä sanalla tätä harrastusta haluan jatkossakin edustaa. Lisäksi jännityksellä odotetaan, minkälaisen eepoksen kuninkaalinen kusti toimittaa toivottavasti seuraavan viikon kuluessa. Sitä ja seuraavaa ensimmäistä pelikierrosta odotellessa:

Fight the power!

Ps. Sotakoneeseen adaptoitu Toukokuu 2013

Vähän myös sitä paskartelua

Sotakone Miniaturesin etusivulta lainaten: "Mikä olisikaan hienompaa, kuin pelata vaihteeksi toisennäköisillä nappuloilla kuin kaverisi". Nyyppätaso vaivaa itseänikin vielä veistämisen ja sinivihreän muokkaamisessa, mutta ideoita on niin paljon ettei aikaa kaikkeen ole vielä löytynytkään. Tässä kuitenkin tukemaan figukaupan ideologiaa "oman näköisten nappuloiden tehtailussa".

Shadet olivat jääneet pitkän aikaa vain armeijakirjan sivuille ja itseäni alkoi lopulta kismittään niin paljon "haasteellisuus" nappuloiden saamiseen. Paikallista pelikauppaa on aina kiva tukea, mutta postit pieniin tilauksiin tulevat myös pitemmän päälle kalliiksi. Uusien kirottujen high elffien ilmestymisen jälkeen, huomio kiinnittyi Shadow Warriors/Sisters of Avalon -boksiin ja sen tarjoamiin bitseihin. Kun vielä ennakkotilaajan etuina tämän 10 nappulan laatikon sai lähes puoleen hintaan (ja vielä alle GW:n omien shade-nappien 5 napin laatikon) alkoi ajatus poikia tulosta.

Komponentit: Delf warrior repeater crosbowit ja päät ja Helf laatikon bitsit.

Koska oman kirjani varjot juoksevat oletuksillaan ilman haarniskaa tai korkeintaan vain kevyesti panssaroituna, täytyi vartaloiden työstäminen aloittaa reilulla rapsuttelulla. Helffit luottavat ilmeisesti suomapanssarin tuomiin helmasuojiin ja sydämen muotoisiin koristeisiin, joten nämä saivat lähteä. Tilalle tuli stuffilla tehty aaltoileva tunikanhelma. Lisäksi ylimääräiset sydänkoristeet saivat myös lähteä miekoista. Xbowien osalta Delf warrioreiden kädet saivat lähteä. Asentojen perusteella bitsikehikot tulikin käytyä monasti läpi, jotta sopiva miekkakäsi saataisiin muokattua pitämään jousta. Lopputuloksena nappuloissa on "pelivalmiita" Shadeja kahdeksan kappaletta ja erityisesti kaikenkattaviin ja hyvin dynaamisiin asentoihin olen kerrassaan tyytyväinen. Maalataan loppuun joskus.

Scouts ready for battle!

Maaston osalla oman käden taitoja tuli etsittyä palikkatornin rakentelulla. Asiaa auttoi vanhempien autotallista löytynyt itsetehty kuumalankaleikkuri. Tällä foami-levyn työstäminen sujui kuin leikki. Maalaus on tässäkin vielä odottamassa, mutta tästä saadaan joku päivitys aikanaan.