Sotakoneen WHFB-liigan terävin kärki

psst.. voit tarkastella kaikkia liigaan liittyviä juttuja klikkaamalla tuolta sivun Tageista sanan liiga..

perjantaina, maaliskuuta 28, 2014

Sotakoneen Liiga 2014 Purtujen heimon ensikohtaaminen.

Kyseessä on Sotakoneen Villen ja oman armaan Tuhonne kohtaaminen Sotakone 2014 Liigassa. Kirjoitin aiheesta tarinallisen version, antakaa palautetta jos on liian tekninen, liian epätarkka tai vaikka vaan kakkaa:D

Liha vastaan teräs

Oli kylmä ja sumuinen aamu kun Brugha-hän-jota-on-purtu heräsi omaan huutoonsa ukkoshammaspedontaljavuoteeltaan. Syy heräämiseen ei suinkaan ollut vieressä makaavan hänen heimonsa tunnuksenkantajan ja useimpien lastensa isän, Iso Pappa Hugnin, lähes kuolevaa kivisarvipetoa muistuttava kuorsaus, vaan Brughan oma, luonnottoman suora yhteys Suureen Kitaan. Unessa Brugha oli nähnyt kuinka hänen oma heimonsa oli joutunut kaaoksen riettaiden ja sairaiden halujen valtaan. Kaikkea tätä hulluutta ja sodomiaa johti, kuin jokin perverssi kapellimestari, pohjoisesta nouseva tuore demoniprinssi lakeijoineen. Tällainen ennustus täytyisi pysäyttää heti alkuunsa! Brugha, joka on jopa jättien mittapuulla uskomattoman ylipainoinen Teurastajamestari, nousi vuoteestaan sellaisella vauhdilla, että Hugni, joka ei itsekään ole jättien pienimmästä päästä, lensi ulos jurtasta kuin kerran syöty hiisi ja jäi hämmentyneenä istumaan hankeen. Ei kuitenkaan liian hämmentyneenä, ettei Hugni olisi nostanut naurahtamaan erehtynyttä vartijaa kurkusta ilmaan ja pyyhkinyt yhdellä raivokkaalla lyönnillä hymyä ja puolia etuhampaista tämän, nyt jo kovin ruhjotuilta, kasvoilta.

Harvoin on nähty sellaista säpinää ja kiirettä leirin pakkaamisessa, kuin mitä Brughan korvia särkevän mylvinnän ja Hugnin jättiläismäisen rautahansikkaan yhteisvaikutus sai aikaan. Purtujen heimo ei ehtinyt taivaltaa viikkoakaan pohjoiseen, kun he jo törmäsivät kaaoksen sotakoiriin, jotka toimivat armeijan etujoukkona. Brugha katseli rautamahapataljoonansa Ahmijoiden keulalta kuinka hänen ja Hugnin esikoispoika Loag Kärsäkäs ja hänen Mässäilijä- jättinsä räjähtivät juoksuun kohti edessä häämöttäviä tunnustelijoita ja karjuivat ”Ruokaa Kidalle! Kita on Suurin!”.

Myös vihollinen syöksyi eteenpäin, kärjessään armeijan epäpyhää lippua kantava hurja pohjanmies demonisella ratsullaan, seuranaan lauma kammottavia Kaaospeikkoja. Vasemmasta laidasta lähestyivät kuolettavan tehokkaat Kallonmurskaajat, oikeasta Chimera- kaaoksen sekasikiö, hirvittävän epämuodostunut kaaoksen Spawni ja itse Demoniprinssi. Loagin silmät kääntyivät ympäri hänen juostessaan ja hänen vierellään juoksevat jätit ottivat hänet tottuneesti kantoon, tietäen kokemuksesta, että teurastaja palaisi henkimatkaltaan piakkoin. Loagin tietoisuus löysi välittömästi kohteensa ja kivisarvinen Peto syöksyi kohti Demoniprinssiä kuin lihasta ja kivisestä luurangosta tehty maavyöry, rysähtäen Demoniprinssin kimppuun koko mahtavalla massallaan. Suursyömärit kannustivat hurjat luolapetonsa täyteen vauhtiin ja törmäsivät kaaoksen lipunkantajaan ja tämän peikkoihin koko voimallaan. Samalla huutaen Iso Pappa Hugnin heille opettamaa sotahuutoa: ”Hakkaa päähän!” Joka ei ollut pelkästään tarttuva huuto, mutta myös näppärä muistisääntö taistelukentän hämmennyksessä.

Oikeassa laidassa Pippuroijat saivat Chimeran tähtäimiinsä, eli tykkiensä etupuolelle ja latasivat tämän kyljen täyteen ketjuja, hauleja, lusikoita, haarukoita, veitsiä, pieneläimiä, keramiikkaa, teroitettuja käpyjä ja muuta tilpehööriä kuitenkaan kaatamatta hirviötä. Vihollinen hyökyi päälle koko armeijansa voimalla, lukuun ottamatta epäpyhää sotakonetta joka oli kuin jättiläismäiseen pronssikanuunaan valettu demoni jota ohjastivat kieroutuneet kaaoskääpiöt. Tämä Helvetinkanuuna seisoi vihollislinjojen takana ja ampui taivaalle tulta ja kuolemaa. Helvetinkauunaa vaanivat Loag Kärsäkkään sapelihammaskissat Haaskansyöjät, mutta yksi vihainen riuhtaisu ketjujaan vastaan heidän suuntaansa sai kissapedot etsimään aurinkoisempia metsästysmaita ja he pötkivät käpälämäkeen.

Armeijoiden jyrähtäessä yhteen, huusi kaaoksen lippusankari haasteen kaksintaisteluun johon Suursyömäreiden johtaja Possu-Mez vastasi empimättä. Possu-Mez, joka oli saanut nimensä epätavanomaisesta ratsustaan, joka oli kaaoksen kierouttama jättisika, ja Kaaoksen Lipunkantaja mittelivät voimiaan ikuisuudelta tuntuvan ajan, kummankaan pääsemättä niskan päälle. Samaan aikaan toisaalla Peto ja Demoniprinssi murjoivat toisiaan. Demoniprinssi oli nopeampi ja hänellä on kaaoksen Slaanesh-jumalan suomia lahjoja mutta Peto oli voimakkaampi ja hänen voimansa kasvoivat Loag Kärsäkkään lumouksella joka nosti kivisarvihirviön voimaa ja kestävyyttä. Pedon ja Demoniprinssin pahoinpidellessä toisiaan Chimera oli päässyt otolliseen paikkaan Pedon sivustaan. Suuren ärjynnän saattelemana tuo kaaoksen sekasikiö hyökkäsi Pedon kylkeen syösten tulta yhdestä kidastaan, kuitenkin vain pintapuolisesti kärventäen Pedon paksua ja takkuista karvaa.

Vasemmassa laidassa Suursyömäreiden toinen osasto pääsi kiinni Helvetinkanuunaan, estäen sen kuolettavan tehokkaan ampumisen. Vastustajakin pääsi rynnäköimään Kallonmurskaajillaan Suursyömäreiden ensimmäiseen osastoon, mutta nämä kaaoksen kuolonritarit jäivät odottamaan Possu-Mezin ja Kaaoksen Lipunkantajan kaksintaistelun päätöstä, sillä he eivät olleet kenenkään muun kanssa kosketuksissa taistelussa. Tämä harvinainen taistelukentällä nähtävä kunnianosoitus mies miestä vastaan käytävää kamppailua kohtaan johti lopulta Kallonmurskaajien tuhoon. Samaan aikaan Brugha, Hugni ja Ahmijat olivat järjestäytyneet Kallonmurskaajien sivustaan ja suuren mekkalan ja jyrinän saattelemana nämä suurimahaiset jätit jyräsivät Kallonmurskaajat ja heidän panssarivaunumaiset ratsunsa alleen.

Iso Pappa Hugnin suurin ylpeys oli hänen Lihanuijansa ja tämän Rautaläjäytinkanuunan ohjastaja Zimo-ei-pelkoa. Zimo näki taistelukentän vastakkaisella puolella Helvetinkanuunan ja toisella laidalla Chimeran. Pitkään hän pohti, että kumpaa ampuisi ja lopulta hän päätyi Helvetinkanuunaan. Järkyttävän tussahduksen saattelemana Lihanuija sylki putkestaan tulta ja ripakopallisen kanuunankuulia, mutta ei tuhonnut Helvetinkanuunaa. Kun Zimo oli saanut ladattua uuden latingin, olivat kaikki taistelukentällä jo kiinni käsirysyssä. Zimo ei voinut muuta kuin ottaa mukavan asennon Lihanuijan selässä ja nauttia taistelukentän kauneudesta.

Keskellä taistelukenttää Teurastaja Loag Kärsäkäs ja hänen Mässäilijänsä olivat kiinni taistelussa, Suursyömäreiden ensimmäisen osaston tukemana, Kaaospeikkoja vastaan. Suursyömäreillä oli tunnuksenaan sotasaaliina korkeahaltijoilta ryöstetty, Feenix-linnun sulista tehty lippu joka antoi ratsastajien lyönteihin tulisen lisämausteen ja kerran niin voittamattomilta tuntuneet Kaaospeikot olivat yhtäkkiä pehmeää kauraa niin Suursyömäreiden kuin Mässäilijöidenkin iskujen alla. Sillä Kaaospeikoilla oli heidän tarunomainen kykynsä parantaa mitä kuolettavimmatkin haavat mutta poltetut haavat eivät umpeudu. Lopulta kahakassa ei viholliselta ollut kuin tuo epäpyhällä liekillä palava, kuolemattomalta tuntuva Kaaoksen Lipunkantaja, jonka päässä oleva kruunu piti hänen moraalinsa korkealla ja kaaoksen epäpyhät lahjat olivat löytäneet kohteensa. Kun viimeinenkin Kaaospeikko kuoli, huomasi Loag, että he eivät mahtuneet taistelemaan, joten he etsivät itselleen uuden vastustajan ja suoraan heidän edessään seisoi, luotisuorissa riveissä, päästä varpaisiin haarniskoituja Kaaossotureita. Jälleen kerran kajahti kuin yhdestä suusta: ”Ruokaa Kidalle! Kita on suurin!”

Oikeassa laidassa Kaaoksen sotavaunu oli jyristellyt tiensä läpi pienen metsikön ja rysähtänyt kiinni Pippuroijiin, jotka pienen voimankoitoksen ja yhden kuoleman jälkeen päättivät käyttää, nyt jo muussattuja vaunukuljettajia, kastikkeena edessä häämöttävälle Chimera paistille. Chimera, Demoniprinssi ja Peto murjoivat toinen toisiaan ja maa tärisi kaikkien taitelijoiden jalkojen alla. Kaikki päättyi siihen, kun Loag Kärsäkäs kurotti mieltään ja yllättäen kauhasi Pedon kivisillä sarvilla Demoniprinssin haaroväliin halkaisten prinssin kahtia! Mutta ilo oli lyhyt, sillä Chimera sai samalla tilaisuuden upottaa kaikkien kolmen päänsä purukaluston Pedon kaulaan. Suuren ulvonnan ja ryminän saattelemana Peto kaatui, eikä ollut enää.

Taistelu loppui kun Pippuroijat saivat viimein tuhottua Chimeran, Suursyömäreiden toinen osasto pakeni Helvetinkanuunaa vain päästääkseen Brughan, Hugnin ja Ahmijat rynnäköimään koko voimallaan tuon demonisen koneen kylkeen ja pieksemään siitä demoniuden ulos. Mässäilijät nauroivat pohjoisen sotureiden yrityksille rikkoa heidän taikuudella vahvistettu nahkansa samalla kun itse mättivät Kaaossotureita päähän Loag Kärsäkkään lumouksella voimistettuina. Ja siihen, että Possu-Mez vihdoin ja viimein nujersi tuon helvetillistä rankaisua kestävän Kaaoksen Lipunkantajan.

Taistelu oli ohi. Brugha-hän-jota-on-purtu tarkasteli voitettuja voittoja ja kärsittyjä tappioita. Peto oli kaatunut, mutta niin oli käynyt ennenkin ja Brugha tiesi, että yön koittaessa ja pimeyden laskeutuessa, Loag Kärsäkäs ottaisi saaduista vangeista sopivan määrän ”vapaaehtoisia” ja he raahaisivat Pedon erämaahan. Aamulla Loag Kärsäkäs palaisi ratsastaen Pedolla. ”Vapaaehtoisista” ei kenenkään tarvinnut kysyä mitään, veri verestä oli Loagin periaate ja hänen voimansa petomagiassa oli väkevä. Iso Pappa Hugni oli yrittänyt korjata Helvetinkanuunan käyttökuntoon, mutta muutaman sataa raskaan kivinuijan iskua olivat olleet jopa tällaiselle olennolle liikaa, joten Hugni tyytyi vasaroimaan kanuunan putkesta itselleen uuden taisteluhanskan. Hänestä oli vänkää se että, kun sillä löi kuulu ulvontaa niin lyönnistä kuin lyödystäkin. Taistelu oli ohi, mutta edessä oli vielä monta uutta voimankoitosta ja Purtujen heimo oli täyttävä maan!

Sotakoneen liigan metsähaltiat värityksessä

Maalausprojekti

Oma maalaamiseni on ollut pidemmän aikaa tauolla, johtuen kenties omasta saamattomuudestani tai ajanpuutteesta, mikä vaivaa pienten lasten vanhempia. Niin tai näin päätin kokeilla ensi kertaa palkkamaalarin palveluksia. Sotakoneen yhteistyökumppani Pekka Koukkula Dragon Scale Design-yrityksestä otti toimekseen maalata konvertoimiani Wood elf-kentaureja. Kentaurit ovat osa Sotakoneen liigassa käyttämääni listaa ja esittävät wild ridereita. Lisäksi olin kanvertoinut kaksi wild stag ratsastajaa sankareiksi. Sain figuurit käyttöön juuri sopivasti Turkun Fanaticin joukkueturnaukseen, jossa pelasin metsähaltia armeijalla. Joukkueemme sijoittui hienosti kuudenneksi ja olin varsin tyytyväinen nappuloitteni toimintaan. 

Teemana metsähaltioilla on syksyinen metsä kääntymässä talveen. Olen harkinnut alustojen muokkaamista satunnaisilla erikeeper/sooda-lumikasoilla. Alustojen magnetisoiminen on myös harkinassa. Tässä kuvia projektin vaiheista.

Pekan lähettämä ensimmäinen teaseri, hyvältä näyttää.
Alustavia yksikkökuvia. "Hevoset" saivat vielä lisää sävyjä.

Possut vielä vaiheessa.
Tässä on valmiit kuvat yksiköstä. Olen tyytyväinen lopputulokseen, kyllä näillä kelpaa otella. Kentaurivisio on alunperin Luolapeikon (sotu-nikki) ja olen jatkanut samaa teemaa. Hevosina olen käyttänyt uusia ja vanhoja glade rider hevosia. Torsoina on uusia ja vanhoja gladeridereita, vanhoja war dancereita, dryadeja ym.


Kilpiin tuli vielä toisenlainen kuva, mutta se ei ehtinyt valmiiksi turnaukseen mennessä, joten ne lähtevät myöhemmin uuteen maalaukseen.


Kentauri-maagi sai ylleen tarkemman maalauksen, edelleen näyttää hyvältä.


Haltiatorson ja hevosen yhtymäkohdasta tuli kenties hieman tuhti, mutta menettelee.
Maagi unicornilla on harvinaisempi näky WE-armeijoissa, mutta pidän figusta ja tulevasta kirjasta ei tiedä vielä millaiseksi se siihen kirjoitetaan.
Tämän konin figuuri taitaa olla vanha kuin synti, miltäköhän edikalta lienee.


Wild stag sankarien ratsut olen luonut Mierce Miniaturesin Chaagmuth the Jaw-Taker ja Vicious toracx figuureista. Ratsastajat ovat Gamezone miniaturesin ja Freebooters faten hahmoja; .

Possu 1

Possu 1 toiselta puolelta


Possu 2 ja ratsastaja Totol. Chaagmuth the Jaw-Taker figuuria joutui hieman sahaamaan irti ratsustaan ja miniatyyriä joutui paikkailemaan green stuffilla. Myös ratsastajalle joutui tekemään "satulan", jotta sen sai hieman luonnollisempaan asentoon possun keuliessa turhan paljon.


Keihäshaltia "ratsastaa" vauhdikkaassa asennossa posullansa. Figuuri on pinnattu polvesta possuun kiinni ja mielestäni näyttää aika hyvältä.



Pekka lupaili vielä kirjoitella maalauksesta jotain pientä, joten liitän ne kirjoitukset tähän myöhemmin.  Kaiken kaikkiaan pidän projektia onnistuneena, konvertointiin olisin voinut käyttää enemmän aikaa, mutta kaikki tietää, kiire antaa kaikkeen parhaat työkalut ;)

lauantaina, maaliskuuta 22, 2014

Sotakoneturnee 2014 ja Pakkaspään haltiat

Sotakoneturnee 2014 ja Pakkaspään haltiat


Pitkin vuotta pelataan siis Sotakonelaisten kesken turnaus, jossa peruslistan lisäksi tehdään muutaman sadan pisteen lisäys jokaiseen peliin - voiton toivossa tietenkin. Oma alkuvuosi on jäänyt harrastamisen ohella vähän vaisuksi perheenlisäyksen ja insinöörityön viimeisetelyn johdosta. Nyt arjen taittuessa jonkinlaiseksi rutiiniksi ja lopputyön arvostelun jälkeen itsekin ehdin käydä haastamassa Irvikallion heimon ja Tavernaansa puolustavan Hopsbergin kääpiöväen. Heimoa vastaan päädyttiin hyvin tiukkaan ja tasaiseen otteluun kääpiöiden ampuessa haltioiden rivit hajalle. Tässä kuitenkin liigan kärjessä roikkunut liigafluffi ja peruslista omalta osaltani:

Pakkaspään linnoitus, Pohjois Naggaroth

Helfar Lohikäärmeensyntyinen katseli kastellinsa parvekkeelta alas hyytävän jäiseen erämaahan. Joku viisas oli aikoinaan keksinyt tuolle tyhjyydelle nimen Kaaoksen jätemaa, mutta hänen oli jo vaikea muistaa aikoja, jolloin pohjoisen Naggarondin rajaa vastaan olisi hyökätty demonien toimesta. Nyt Helfarin hallitsema linnoitus oli vain pohjoisen Naggarothin viiman keskelle unohtunut vanha vartiotorni. Ajoittain mies mietti, millaista olisikaan ollut kasvaa Naggarondin hoveissa, kuten hänen olisi perintönsä puolesta pitänyt. Se oikeus olisi kuulunut hänelle, jollei hänen isänsä olisi niin kiivaasti halunnut aikoinaan päästä Noitakuninkaan valtaistuimelle, tämän ollessa kadoksissa, ja ollut niin säälittävä taistelija, että meni häviämään yhdessä 8 muun pelkolordin kanssa Mustien vartijoiden johtajaa Kourania vastaan käydyn taistelun valtaistuinsalissa. Helfarin mielestä Kouranin olisi pitänyt itse nousta valtaistuimelle, mutta jokin siinä paskiaisessa oli mukamas niin kunniakasta, että tämä odotti Noitakuninkaan paluuta, varjellen valtaistuinta mahdollisilta vallananastajilta. Kouranin viha ei ollut juuri koskettanut Helfaria, mutta tuo turhan tärkeä valtaistuimen palvelija oli silti käskenyt hänet siirtämään linnoituksensa pohjoisen vartiotorniksi.

Helfar huokaisi. Raaka erämaa ulotti terävät kyntensä myös kastellin suojiin, tehden ylhäisönkin elämästä haastavaa. Eteläisistä maista tuodut orjat tuntuivat olevan niin hauraita, että nämä yleensä jäätyivät kuoliaaksi jo ennen töidensä aloittamista. Niukka uhritilanne myös tarkoitti sitä, ettei kaupunkia siirtävään magiaan saataisi tarpeellista määrää uhriverta. Omista ryöstöretkistäkään oli siis turha haaveilla. Pitkä rauhanaika myös oli nostattanut Karond Karin orjasataman hinnat taivaisiin ja se näkyi aarrekammiossa. Edellisestä Noitakuninkaan kutsusta tulla taistelemaan Ultuanin vapauttamisesta oli myös kulunut jo liian kauan. Helfar sylkäisi. Pelkkä ajatus noista kotimaan riistäjistä riitti kiehuttamaan hänen vertaan. Nimitys Suurhaltiat tuntui Helfarista myös täysin väärältä. He olivat pelkkä etäinen sukulaisrotu, joka korkeintaan kelpasi teurastettavaksi ja joka kerta toisensa jälkeen pysyi jollain onnenkantamoisella Ultuanin herrana. Mitä suurta siinä oli?

Helfar siirtyi parvekkeelta takaisin valtaistuinsalinsa puolelle juuri parahiksi näkemään, kun salin ovet avattiin ja viestinviejä astui sisään saliin.
"-Herra, ylipapitar haluaa päästä puheillenne."

Ennen kuin vartija ehti päättää lausettaan astui hänen ohitseen kuvankaunis turkiksiin pukeutunut papitar. Helfar ei oikein tiennyt, miten näihin Khainen tyttäriin pitäisi suhtautua. Välillä häntä suorastaan kuvotti nähdä Zirath vanhana akkana, mutta nyt tämä asteli tyrmäävän nuorekkaana ja kauniina hänen eteensä. Kuoleman Yön juhlintaan olisi vielä monta kuun kiertoa, mutta papitar oli jo nyt jostain syystä halunnut edustaa itseään kylpemällä Khainen alttarin veressä ja sekös Helfaria harmitti. Zirathin nopeus myrkytettyjen tikareiden kanssa sai itse Pelkolordinkin pitämään näppinsä erossa papittaresta, ellei papitar itse ollut halukkaalla päällä. Papittaren päättäväisyys näytti tällä kertaa siltä, että nyt papittarella olivat muut kuin lihalliset nautinnot mielessä.

Zirathin tuomat sanat olivat yhtä suloisia kuin nainen itse. Vaikka pääkaupungin hallitsija ei kutsunutkaan Helfaria sotaan, oli rajamaille lähetetty orjia. Rauhalliset ajat olivat aiheuttaneet erinäisten demonikulttien palvontaa isommissa kaupungeissa ja nyt kiinniotettuja kultisteja oli tuotu pohjoiseen karkotettavaksi.
Ylipapittarella oli kuitenkin ajatus, joka uhmasi Noitakuninkaan suoraa käskyä. Sielunsa himon liekkeihin
kadottaneet kultistit olivat ammentaneet niin paljon magiaa demonipalvonnastaan, että Pakkaspään
linnoitus saataisiin nostettua paikaltaan ja vietyä omalle pikku sotaretkelle. Tuoretta verta uhrattavaksi pääpapittarelle, lisää työvoimaa kastellin palauttamiseksi loistoonsa ja ryöstösaalista muiden kansojen aarteista. Zirathin sanat soljuivat kuin hunaja miehen mieleen, ja vaikka hän tiesikin taustalla olevan osaksi naisen viha pakkasta kohtaan, tuotti idea suurta mielihyvää Helfarille.
"-Käskekää ne demoninpalvojat kastelliin, kerätkää papittaret ja noidat yhteen! Pakkaspää lähtee tänään sotaan. Seuraavasta Kuoleman Yön juhlinnasta tulee jälleen loistelias!"

"Pakkaspään haltiat" 2000p core-lista

Lords

Helfar Lohikäärmeensyntinen ja hevosensa Pimeä Raivo
Lance, sea dragon cloack, Heavy armor
total 275

Heroes

Khainen ylipapitar Zirath Punatulva (Death Hag BsB)
Cauldron of Blood
total 350


Tulivelhotar Hekatah Liekkimeri (lvl 2)
total 140

Heroes total 490

Core

Alttarivartijat 10(Witch Elves)
Total 120

Orjuuttajamiehistö 20 (Black Ark Corsairs with additional hand weapon)
total 220

Orjuuttajamiehistö 20 (Black Ark Corsairs with repeater handbows)
total 220

Core total 560

Special

Pakkaspään kaarti 20 (Black Guard)
total 300

Rare

Demonikultistit ratsailla 15 (Doomfire Warlocks)
total 375

Total 2000

Lisäherkkuna paskarteluja

Aikaisemassa bloggauksessa tuli ilmi projekti tehdä foamista torni pelipöydälle. Pitkään tuo vaahtokarkkikeko möllötti odottamassa sopivaa väritystä pintaan. Perusväritys tornille löytyi jo viime vuoden loppupuolella, kun Suomen päivittäistavarakauppaa haastava yritys heitti Parkside mallisen sisäkäyttöön soveltuvan kompuran kynäruiskulla ja muilla tarvikkeilla. Hinta ei paljon päätä huimannut ja kun haaveissa oli päästä joskus itsekin ruiskimaan, lähti vempele kotiin kokeiluun. 

Alkuun selkisi pari perusasiaa ruiskumaalaamisesta, jotka tämän setin puitteissa olivat lähinnä tasoa meh. Paketissa tuleva ruisku käyttää alakannua, joten maalia ja ohenteita palaa enemmän ja ruiskun puskiessa vain ilmaa itsestään, löytyy maalisäiliön pohjalta edelleen maalia. Toinen hienous on, ettei kompurassa tunnu olevan omaa varastosäiliötään, vaan ilma menee yhdestä päästä sisään ja tulee ruiskusta ulos. Koneen joutuessa koko ajan puskuttamaan lisää painetta, jää koneisto välillä miettimään ilman lisäämisen kanssa. Ongelmaa ei ole, jos liipaisin on koko ajan pohjassa. Nopeissa suihkaisuissa pitää välistä taas suihkia turhaan maalauslaatikoon, että kone tajuaisi ottaa lisää ilmaa itseensä.

Pohjamaalaaminen sujuu kuitenkin ruiskulla oikein mallikkaasti ukkojen kuin maastonkin osalla ja tässä ensimmäinen ruiskuttelu, jota vielä vähän sudilla sävytettiin ja sammaloitettiin:

Ulkona sattui sopivasti olemaan epäsuora valo ja kirkas päivä niin onnistui kuvaaminen erittäin pienellä vaivalla parvekkeen puolella. Ehkä seuraavaksi jatketaan mietintää oman kuvausteltan rakentamista - hallitusvaatimuksella: sen saa kätevästi sujautettua myös sängyn alle.

Sneak peak

Välistä sitä löytää itselleen uusiakin pelikavereita yllättävänkin läheltä. Tätä myöten välistä saa itselleen projektikohteita myös oman armeijansa ulkopuolelta ilman figun ostotarvetta. Rakkaiden vihamiesten peto onkin jo saanut itselleen ruiskutetun pohjavärjäyksen. Toivotaan ettei sutiminen pilaa hienoa pintaa ja että lopputulos mielyttää omistajaa. Kuvassa maalauspoksin takaseinä pedon ruiskuttamisen jälkeen.