Kesälomat lusittu ja kohti syksyä

Hyväntekeväisyysmaalaukset ja maastopaskartelut

Kesä kulunut omalta osalta kiireisenä esikoisen kehitystä seuratessa ja tottumista ahkeraan sosialisoitumiseen, joka tuntuu seuraavan uusien vauvaperheiden arkea. Harrastamistakin on saatu aikaiseksi ja ensimmäinen Sotakone turnauksen voitto haalittua Pakkaspään haltioille. Purtujen heimon kanssa saatiin erittäin tapahtumarikas taistelu, josta olisin niin halunnut kirjoittaa otteluraportin, mutta kuuma päivä ja kiireinen aikataulu eivät antaneet tälläiseen venyä. Nyt kun kaupunki vaikuttaa taistelutantereelta jatkuvasti pörräävien kopterien takia, onkin hyvä aika syventyä pikkumiesten sotimiseen.

Pahaisten ylimystöhaltioiden taistelutipu

Koska olen pääasiallisesti maalannut kaikki mörköni jo sutimalla, houkutus maalata iso otus ruiskulla (kun nyt sellainen on) oli erittäin suuri. Naapurustossa pelaamani pelin päätteeksi katselin pelimatolta sivuun siirrettyä harmaata ja kunnioittavan kookasta monsteria: High Elffien Frost Pheonix. Hetken mielijohde laukaisi suustani kysymyksen: saisinko maalata tuon? Voiton lisäksi sainkin viedä kotiin valmiiksi kasatun figun, jonka maalamista suunnittelin jo kiivaasti mielessäni. Kompuran hiljennettyä viimeisen kerran oli linnun peittona valkoisen pohjan päällä kolmea sinisen sävyä. En tiedä muiden kokemuksista, mutta itse pyörittelin nappulaa useamman vuorokautta ihastellen tulosta, joka oli syntynyt kohtalaisen helposti näinkin isossa mittakaavassa.

Kännykkäkameran hirveä otos

Kuva on hirveä pimeässä sormiluurin kurasalamalla ylivalottunut ja kaikkea, mutta tästä lähdettiin. Kasvava ahdistus aalkoi kalvaa sisälläni. Miten uskallan lähteä viimeistelemään teostani. Lopulta sain hahmotelman lopullisesta värin käytöstä ynnä muusta. Lopputuloksesta olisi voinut tulla räiskyvämpi sekä highlightejä olisi voinut korostaa vielä enemmän. Kuitenkin "asiakas" oli tyytyväinen. Seuraavassa kuvia luovutetusta tuotteesta.

Basea tehdessäni kokeilin ensimmäistä kertaa ikuna tehdä lumi/jääseosta ruokasoodasta ja erikeepperistä. Omasta mielestä tuo onnistui vähintäänkin kohtalaisesti antaen kivan vaikutelman tappavasta kylmyydestä, joka feeniksin ympärillä vallitsee. Tosin basen valmistuttua perhedyin lisää lumen tekemiseen ja menin lukemaan jostain, että olisi hyvä lisätä valkoista maalia seokseen, jotta se ei kellastuisi ajan saatossa. Korjasin tosin pintaa vähän sinisellä shadella ja valkoisella maalilla. Toivotaan siis, ettei snotlingit kuseksi baselle.

Vitriinikaappiin ja pelipöydälle

Ikean valttikortti vinyylilevyjen pyörittäjille eli kohta lopullisesti kuopattu expedit mallin hyllystöt kansoittavat myös meidän olohuonettamme. Aluejaon jälkeen sain Tv-tasoomme kaksi lokeroa vitriinikaapeiksi ukoilleni. Haltiamassa häviää turhan helposti musta/valkoiseen taustaan, joten halu oli suuri saada maisemoitua vitriinejä. Toiselle lokerolle alkoi kehittyä idea kolmesta porrasmaisesta tasosta. Tuulensuojalevystä alkoi muotoutua yksinkertainen temppeli, joka tarvittaessa sopisi myös pelipöydälle mäeksi tai mystical monumentiksi. Leikkasin kaksi levynpätkää, jotka lopulta liimasin kiinni ja tuin liitokset muutamalla läpityönnetyllä hammastikulla.

Ilman kuumalankaleikkuria tästä ei olisi mitään tullutkaan, tosin mattoveitsi olisi varmasti lentänyt monasti nurkkaan liian tylsänä työkaluna. Fiskarssin laatuun turvautuneena löysin askarteluveitsen, jolla selvisin kivien saumaurien viiltelystä yhdellä vaihdolla. Foami lähtee repeilemään, jos sitä leikkaa liian tylsällä terällä. Vaikutelmasta yritin saada mahdollisimman paljon laattakiveä muistuttavan kivikasan.

Vanhan mallinen CoB toimii hyvänä rekvisiittana

Neliön mallinen palikka on liian geneerisen näköinen, joten pintaa pitää myös kuluttaa. Olen pahoillani, ettei kuvista juuri erota tekemiäni kulumia. Kuitenkin hieroin koko monumentin kovimmat kulmat pois pyöreällä koristekivellä, jolla myös yritin saada pinnasta vähän epätasaisemman. Tämän lisäksi laitoin karkeaa hiekkaa pakastepussiin ja painelin foamin pintaa rikki myös sillä. Hiekkapussilla tein myös raahausjälkiä rappusille.

Pinnan ollessa jotakuinkin omaa silmää miellyttävä alkoikin maalaus. Mustaa pohjalle ja sitten miettimään tarkemmin värejä. Halusin ensin, että kivi olisi mustaa marmoria vaaleilla juovilla, mutta lähes pilasin ensimmäisen maalauksen juovillani. Niitä tuli yksinkertaisesti liikaa.

Kahden tunnin juovittamisen jälkeen musta marmorini oli melkein vaihtanut pääväriään. Hetken jo harkitsin uuden mustan maalaamista ja uudelleen aloittamista. En tiedä miten siinä olisi käynyt, mutta kaivoin huokoisen vaahtomuovin palan ja lähdin kokeilemaan "sienellä" maalaamista. Jälki alkoi olla jo huomattavasti parempaa.

Jälki kuitenkin kaipasi jotain. Lopulta päädyin käyttämään reilun puoli purkkia corelian greenshadea ja voi sanoa, että olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Rekvisiittaakin pitäisi olla tylsän ja tyhjän kivipaaden päällä. Viimeinen kuva antaa osaviittaa siitä missä tämän projektin kanssa mennään tällä hetkellä. Kivitolppia on lyhennetty ja niihin olisi tarkoitus tehdä sivuille joninlaista kohokuviointia ja ripustaa ketjut uhreja varten. Uhrialttaria varten kivipöydän nurkkiin on tarkoitus lisätä lisää ketjua ja alatason pikareista on tarkoitus tehdä tulisijoja. Fire pedestials: Biltema, kertakäyttöviinilasit 10kpl, 1,99€. Kertakäyttöastioista opin sen, etteivät ne kestä vuolemista vaikka muovi näyttää paksulta. Kuumalankaleikkuri toimi kuin unelma, mutta nyt täytyy tyhmän pään kärsiä huonosta tuuletuksesta.

Katsotaan mitä tästä tulee.


'''

Sotakoneen Liiga 2014 Purtujen heimon ensikohtaaminen.

Kyseessä on Sotakoneen Villen ja oman armaan Tuhonne kohtaaminen Sotakone 2014 Liigassa. Kirjoitin aiheesta tarinallisen version, antakaa palautetta jos on liian tekninen, liian epätarkka tai vaikka vaan kakkaa:D

Liha vastaan teräs

Oli kylmä ja sumuinen aamu kun Brugha-hän-jota-on-purtu heräsi omaan huutoonsa ukkoshammaspedontaljavuoteeltaan. Syy heräämiseen ei suinkaan ollut vieressä makaavan hänen heimonsa tunnuksenkantajan ja useimpien lastensa isän, Iso Pappa Hugnin, lähes kuolevaa kivisarvipetoa muistuttava kuorsaus, vaan Brughan oma, luonnottoman suora yhteys Suureen Kitaan. Unessa Brugha oli nähnyt kuinka hänen oma heimonsa oli joutunut kaaoksen riettaiden ja sairaiden halujen valtaan. Kaikkea tätä hulluutta ja sodomiaa johti, kuin jokin perverssi kapellimestari, pohjoisesta nouseva tuore demoniprinssi lakeijoineen. Tällainen ennustus täytyisi pysäyttää heti alkuunsa! Brugha, joka on jopa jättien mittapuulla uskomattoman ylipainoinen Teurastajamestari, nousi vuoteestaan sellaisella vauhdilla, että Hugni, joka ei itsekään ole jättien pienimmästä päästä, lensi ulos jurtasta kuin kerran syöty hiisi ja jäi hämmentyneenä istumaan hankeen. Ei kuitenkaan liian hämmentyneenä, ettei Hugni olisi nostanut naurahtamaan erehtynyttä vartijaa kurkusta ilmaan ja pyyhkinyt yhdellä raivokkaalla lyönnillä hymyä ja puolia etuhampaista tämän, nyt jo kovin ruhjotuilta, kasvoilta.

Harvoin on nähty sellaista säpinää ja kiirettä leirin pakkaamisessa, kuin mitä Brughan korvia särkevän mylvinnän ja Hugnin jättiläismäisen rautahansikkaan yhteisvaikutus sai aikaan. Purtujen heimo ei ehtinyt taivaltaa viikkoakaan pohjoiseen, kun he jo törmäsivät kaaoksen sotakoiriin, jotka toimivat armeijan etujoukkona. Brugha katseli rautamahapataljoonansa Ahmijoiden keulalta kuinka hänen ja Hugnin esikoispoika Loag Kärsäkäs ja hänen Mässäilijä- jättinsä räjähtivät juoksuun kohti edessä häämöttäviä tunnustelijoita ja karjuivat ”Ruokaa Kidalle! Kita on Suurin!”.

Myös vihollinen syöksyi eteenpäin, kärjessään armeijan epäpyhää lippua kantava hurja pohjanmies demonisella ratsullaan, seuranaan lauma kammottavia Kaaospeikkoja. Vasemmasta laidasta lähestyivät kuolettavan tehokkaat Kallonmurskaajat, oikeasta Chimera- kaaoksen sekasikiö, hirvittävän epämuodostunut kaaoksen Spawni ja itse Demoniprinssi. Loagin silmät kääntyivät ympäri hänen juostessaan ja hänen vierellään juoksevat jätit ottivat hänet tottuneesti kantoon, tietäen kokemuksesta, että teurastaja palaisi henkimatkaltaan piakkoin. Loagin tietoisuus löysi välittömästi kohteensa ja kivisarvinen Peto syöksyi kohti Demoniprinssiä kuin lihasta ja kivisestä luurangosta tehty maavyöry, rysähtäen Demoniprinssin kimppuun koko mahtavalla massallaan. Suursyömärit kannustivat hurjat luolapetonsa täyteen vauhtiin ja törmäsivät kaaoksen lipunkantajaan ja tämän peikkoihin koko voimallaan. Samalla huutaen Iso Pappa Hugnin heille opettamaa sotahuutoa: ”Hakkaa päähän!” Joka ei ollut pelkästään tarttuva huuto, mutta myös näppärä muistisääntö taistelukentän hämmennyksessä.

Oikeassa laidassa Pippuroijat saivat Chimeran tähtäimiinsä, eli tykkiensä etupuolelle ja latasivat tämän kyljen täyteen ketjuja, hauleja, lusikoita, haarukoita, veitsiä, pieneläimiä, keramiikkaa, teroitettuja käpyjä ja muuta tilpehööriä kuitenkaan kaatamatta hirviötä. Vihollinen hyökyi päälle koko armeijansa voimalla, lukuun ottamatta epäpyhää sotakonetta joka oli kuin jättiläismäiseen pronssikanuunaan valettu demoni jota ohjastivat kieroutuneet kaaoskääpiöt. Tämä Helvetinkanuuna seisoi vihollislinjojen takana ja ampui taivaalle tulta ja kuolemaa. Helvetinkauunaa vaanivat Loag Kärsäkkään sapelihammaskissat Haaskansyöjät, mutta yksi vihainen riuhtaisu ketjujaan vastaan heidän suuntaansa sai kissapedot etsimään aurinkoisempia metsästysmaita ja he pötkivät käpälämäkeen.

Armeijoiden jyrähtäessä yhteen, huusi kaaoksen lippusankari haasteen kaksintaisteluun johon Suursyömäreiden johtaja Possu-Mez vastasi empimättä. Possu-Mez, joka oli saanut nimensä epätavanomaisesta ratsustaan, joka oli kaaoksen kierouttama jättisika, ja Kaaoksen Lipunkantaja mittelivät voimiaan ikuisuudelta tuntuvan ajan, kummankaan pääsemättä niskan päälle. Samaan aikaan toisaalla Peto ja Demoniprinssi murjoivat toisiaan. Demoniprinssi oli nopeampi ja hänellä on kaaoksen Slaanesh-jumalan suomia lahjoja mutta Peto oli voimakkaampi ja hänen voimansa kasvoivat Loag Kärsäkkään lumouksella joka nosti kivisarvihirviön voimaa ja kestävyyttä. Pedon ja Demoniprinssin pahoinpidellessä toisiaan Chimera oli päässyt otolliseen paikkaan Pedon sivustaan. Suuren ärjynnän saattelemana tuo kaaoksen sekasikiö hyökkäsi Pedon kylkeen syösten tulta yhdestä kidastaan, kuitenkin vain pintapuolisesti kärventäen Pedon paksua ja takkuista karvaa.

Vasemmassa laidassa Suursyömäreiden toinen osasto pääsi kiinni Helvetinkanuunaan, estäen sen kuolettavan tehokkaan ampumisen. Vastustajakin pääsi rynnäköimään Kallonmurskaajillaan Suursyömäreiden ensimmäiseen osastoon, mutta nämä kaaoksen kuolonritarit jäivät odottamaan Possu-Mezin ja Kaaoksen Lipunkantajan kaksintaistelun päätöstä, sillä he eivät olleet kenenkään muun kanssa kosketuksissa taistelussa. Tämä harvinainen taistelukentällä nähtävä kunnianosoitus mies miestä vastaan käytävää kamppailua kohtaan johti lopulta Kallonmurskaajien tuhoon. Samaan aikaan Brugha, Hugni ja Ahmijat olivat järjestäytyneet Kallonmurskaajien sivustaan ja suuren mekkalan ja jyrinän saattelemana nämä suurimahaiset jätit jyräsivät Kallonmurskaajat ja heidän panssarivaunumaiset ratsunsa alleen.

Iso Pappa Hugnin suurin ylpeys oli hänen Lihanuijansa ja tämän Rautaläjäytinkanuunan ohjastaja Zimo-ei-pelkoa. Zimo näki taistelukentän vastakkaisella puolella Helvetinkanuunan ja toisella laidalla Chimeran. Pitkään hän pohti, että kumpaa ampuisi ja lopulta hän päätyi Helvetinkanuunaan. Järkyttävän tussahduksen saattelemana Lihanuija sylki putkestaan tulta ja ripakopallisen kanuunankuulia, mutta ei tuhonnut Helvetinkanuunaa. Kun Zimo oli saanut ladattua uuden latingin, olivat kaikki taistelukentällä jo kiinni käsirysyssä. Zimo ei voinut muuta kuin ottaa mukavan asennon Lihanuijan selässä ja nauttia taistelukentän kauneudesta.

Keskellä taistelukenttää Teurastaja Loag Kärsäkäs ja hänen Mässäilijänsä olivat kiinni taistelussa, Suursyömäreiden ensimmäisen osaston tukemana, Kaaospeikkoja vastaan. Suursyömäreillä oli tunnuksenaan sotasaaliina korkeahaltijoilta ryöstetty, Feenix-linnun sulista tehty lippu joka antoi ratsastajien lyönteihin tulisen lisämausteen ja kerran niin voittamattomilta tuntuneet Kaaospeikot olivat yhtäkkiä pehmeää kauraa niin Suursyömäreiden kuin Mässäilijöidenkin iskujen alla. Sillä Kaaospeikoilla oli heidän tarunomainen kykynsä parantaa mitä kuolettavimmatkin haavat mutta poltetut haavat eivät umpeudu. Lopulta kahakassa ei viholliselta ollut kuin tuo epäpyhällä liekillä palava, kuolemattomalta tuntuva Kaaoksen Lipunkantaja, jonka päässä oleva kruunu piti hänen moraalinsa korkealla ja kaaoksen epäpyhät lahjat olivat löytäneet kohteensa. Kun viimeinenkin Kaaospeikko kuoli, huomasi Loag, että he eivät mahtuneet taistelemaan, joten he etsivät itselleen uuden vastustajan ja suoraan heidän edessään seisoi, luotisuorissa riveissä, päästä varpaisiin haarniskoituja Kaaossotureita. Jälleen kerran kajahti kuin yhdestä suusta: ”Ruokaa Kidalle! Kita on suurin!”

Oikeassa laidassa Kaaoksen sotavaunu oli jyristellyt tiensä läpi pienen metsikön ja rysähtänyt kiinni Pippuroijiin, jotka pienen voimankoitoksen ja yhden kuoleman jälkeen päättivät käyttää, nyt jo muussattuja vaunukuljettajia, kastikkeena edessä häämöttävälle Chimera paistille. Chimera, Demoniprinssi ja Peto murjoivat toinen toisiaan ja maa tärisi kaikkien taitelijoiden jalkojen alla. Kaikki päättyi siihen, kun Loag Kärsäkäs kurotti mieltään ja yllättäen kauhasi Pedon kivisillä sarvilla Demoniprinssin haaroväliin halkaisten prinssin kahtia! Mutta ilo oli lyhyt, sillä Chimera sai samalla tilaisuuden upottaa kaikkien kolmen päänsä purukaluston Pedon kaulaan. Suuren ulvonnan ja ryminän saattelemana Peto kaatui, eikä ollut enää.

Taistelu loppui kun Pippuroijat saivat viimein tuhottua Chimeran, Suursyömäreiden toinen osasto pakeni Helvetinkanuunaa vain päästääkseen Brughan, Hugnin ja Ahmijat rynnäköimään koko voimallaan tuon demonisen koneen kylkeen ja pieksemään siitä demoniuden ulos. Mässäilijät nauroivat pohjoisen sotureiden yrityksille rikkoa heidän taikuudella vahvistettu nahkansa samalla kun itse mättivät Kaaossotureita päähän Loag Kärsäkkään lumouksella voimistettuina. Ja siihen, että Possu-Mez vihdoin ja viimein nujersi tuon helvetillistä rankaisua kestävän Kaaoksen Lipunkantajan.

Taistelu oli ohi. Brugha-hän-jota-on-purtu tarkasteli voitettuja voittoja ja kärsittyjä tappioita. Peto oli kaatunut, mutta niin oli käynyt ennenkin ja Brugha tiesi, että yön koittaessa ja pimeyden laskeutuessa, Loag Kärsäkäs ottaisi saaduista vangeista sopivan määrän ”vapaaehtoisia” ja he raahaisivat Pedon erämaahan. Aamulla Loag Kärsäkäs palaisi ratsastaen Pedolla. ”Vapaaehtoisista” ei kenenkään tarvinnut kysyä mitään, veri verestä oli Loagin periaate ja hänen voimansa petomagiassa oli väkevä. Iso Pappa Hugni oli yrittänyt korjata Helvetinkanuunan käyttökuntoon, mutta muutaman sataa raskaan kivinuijan iskua olivat olleet jopa tällaiselle olennolle liikaa, joten Hugni tyytyi vasaroimaan kanuunan putkesta itselleen uuden taisteluhanskan. Hänestä oli vänkää se että, kun sillä löi kuulu ulvontaa niin lyönnistä kuin lyödystäkin. Taistelu oli ohi, mutta edessä oli vielä monta uutta voimankoitosta ja Purtujen heimo oli täyttävä maan!

Sotakoneturnee 2014 ja Pakkaspään haltiat

Sotakoneturnee 2014 ja Pakkaspään haltiat

Pitkin vuotta pelataan siis Sotakonelaisten kesken turnaus, jossa peruslistan lisäksi tehdään muutaman sadan pisteen lisäys jokaiseen peliin - voiton toivossa tietenkin. Oma alkuvuosi on jäänyt harrastamisen ohella vähän vaisuksi perheenlisäyksen ja insinöörityön viimeisetelyn johdosta. Nyt arjen taittuessa jonkinlaiseksi rutiiniksi ja lopputyön arvostelun jälkeen itsekin ehdin käydä haastamassa Irvikallion heimon ja Tavernaansa puolustavan Hopsbergin kääpiöväen. Heimoa vastaan päädyttiin hyvin tiukkaan ja tasaiseen otteluun kääpiöiden ampuessa haltioiden rivit hajalle. Tässä kuitenkin liigan kärjessä roikkunut liigafluffi ja peruslista omalta osaltani:

Pakkaspään linnoitus, Pohjois Naggaroth

Helfar Lohikäärmeensyntyinen katseli kastellinsa parvekkeelta alas hyytävän jäiseen erämaahan. Joku viisas oli aikoinaan keksinyt tuolle tyhjyydelle nimen Kaaoksen jätemaa, mutta hänen oli jo vaikea muistaa aikoja, jolloin pohjoisen Naggarondin rajaa vastaan olisi hyökätty demonien toimesta. Nyt Helfarin hallitsema linnoitus oli vain pohjoisen Naggarothin viiman keskelle unohtunut vanha vartiotorni. Ajoittain mies mietti, millaista olisikaan ollut kasvaa Naggarondin hoveissa, kuten hänen olisi perintönsä puolesta pitänyt. Se oikeus olisi kuulunut hänelle, jollei hänen isänsä olisi niin kiivaasti halunnut aikoinaan päästä Noitakuninkaan valtaistuimelle, tämän ollessa kadoksissa, ja ollut niin säälittävä taistelija, että meni häviämään yhdessä 8 muun pelkolordin kanssa Mustien vartijoiden johtajaa Kourania vastaan käydyn taistelun valtaistuinsalissa. Helfarin mielestä Kouranin olisi pitänyt itse nousta valtaistuimelle, mutta jokin siinä paskiaisessa oli mukamas niin kunniakasta, että tämä odotti Noitakuninkaan paluuta, varjellen valtaistuinta mahdollisilta vallananastajilta. Kouranin viha ei ollut juuri koskettanut Helfaria, mutta tuo turhan tärkeä valtaistuimen palvelija oli silti käskenyt hänet siirtämään linnoituksensa pohjoisen vartiotorniksi.

Helfar huokaisi. Raaka erämaa ulotti terävät kyntensä myös kastellin suojiin, tehden ylhäisönkin elämästä haastavaa. Eteläisistä maista tuodut orjat tuntuivat olevan niin hauraita, että nämä yleensä jäätyivät kuoliaaksi jo ennen töidensä aloittamista. Niukka uhritilanne myös tarkoitti sitä, ettei kaupunkia siirtävään magiaan saataisi tarpeellista määrää uhriverta. Omista ryöstöretkistäkään oli siis turha haaveilla. Pitkä rauhanaika myös oli nostattanut Karond Karin orjasataman hinnat taivaisiin ja se näkyi aarrekammiossa. Edellisestä Noitakuninkaan kutsusta tulla taistelemaan Ultuanin vapauttamisesta oli myös kulunut jo liian kauan. Helfar sylkäisi. Pelkkä ajatus noista kotimaan riistäjistä riitti kiehuttamaan hänen vertaan. Nimitys Suurhaltiat tuntui Helfarista myös täysin väärältä. He olivat pelkkä etäinen sukulaisrotu, joka korkeintaan kelpasi teurastettavaksi ja joka kerta toisensa jälkeen pysyi jollain onnenkantamoisella Ultuanin herrana. Mitä suurta siinä oli?

Helfar siirtyi parvekkeelta takaisin valtaistuinsalinsa puolelle juuri parahiksi näkemään, kun salin ovet avattiin ja viestinviejä astui sisään saliin.

"-Herra, ylipapitar haluaa päästä puheillenne."

Ennen kuin vartija ehti päättää lausettaan astui hänen ohitseen kuvankaunis turkiksiin pukeutunut papitar. Helfar ei oikein tiennyt, miten näihin Khainen tyttäriin pitäisi suhtautua. Välillä häntä suorastaan kuvotti nähdä Zirath vanhana akkana, mutta nyt tämä asteli tyrmäävän nuorekkaana ja kauniina hänen eteensä. Kuoleman Yön juhlintaan olisi vielä monta kuun kiertoa, mutta papitar oli jo nyt jostain syystä halunnut edustaa itseään kylpemällä Khainen alttarin veressä ja sekös Helfaria harmitti. Zirathin nopeus myrkytettyjen tikareiden kanssa sai itse Pelkolordinkin pitämään näppinsä erossa papittaresta, ellei papitar itse ollut halukkaalla päällä. Papittaren päättäväisyys näytti tällä kertaa siltä, että nyt papittarella olivat muut kuin lihalliset nautinnot mielessä.

Zirathin tuomat sanat olivat yhtä suloisia kuin nainen itse. Vaikka pääkaupungin hallitsija ei kutsunutkaan Helfaria sotaan, oli rajamaille lähetetty orjia. Rauhalliset ajat olivat aiheuttaneet erinäisten demonikulttien palvontaa isommissa kaupungeissa ja nyt kiinniotettuja kultisteja oli tuotu pohjoiseen karkotettavaksi.

Ylipapittarella oli kuitenkin ajatus, joka uhmasi Noitakuninkaan suoraa käskyä. Sielunsa himon liekkeihin

kadottaneet kultistit olivat ammentaneet niin paljon magiaa demonipalvonnastaan, että Pakkaspään

linnoitus saataisiin nostettua paikaltaan ja vietyä omalle pikku sotaretkelle. Tuoretta verta uhrattavaksi pääpapittarelle, lisää työvoimaa kastellin palauttamiseksi loistoonsa ja ryöstösaalista muiden kansojen aarteista. Zirathin sanat soljuivat kuin hunaja miehen mieleen, ja vaikka hän tiesikin taustalla olevan osaksi naisen viha pakkasta kohtaan, tuotti idea suurta mielihyvää Helfarille.

"-Käskekää ne demoninpalvojat kastelliin, kerätkää papittaret ja noidat yhteen! Pakkaspää lähtee tänään sotaan. Seuraavasta Kuoleman Yön juhlinnasta tulee jälleen loistelias!"

"Pakkaspään haltiat" 2000p core-lista

Lords

Helfar Lohikäärmeensyntinen ja hevosensa Pimeä Raivo

Lance, sea dragon cloack, Heavy armor

total 275

Heroes

Khainen ylipapitar Zirath Punatulva (Death Hag BsB)

Cauldron of Blood

total 350

Tulivelhotar Hekatah Liekkimeri (lvl 2)

total 140

Heroes total 490

Core

Alttarivartijat 10(Witch Elves)

Total 120

Orjuuttajamiehistö 20 (Black Ark Corsairs with additional hand weapon)

total 220

Orjuuttajamiehistö 20 (Black Ark Corsairs with repeater handbows)

total 220

Core total 560

Special

Pakkaspään kaarti 20 (Black Guard)

total 300

Rare

Demonikultistit ratsailla 15 (Doomfire Warlocks)

total 375

Total 2000

Lisäherkkuna paskarteluja

Aikaisemassa bloggauksessa tuli ilmi projekti tehdä foamista torni pelipöydälle. Pitkään tuo vaahtokarkkikeko möllötti odottamassa sopivaa väritystä pintaan. Perusväritys tornille löytyi jo viime vuoden loppupuolella, kun Suomen päivittäistavarakauppaa haastava yritys heitti Parkside mallisen sisäkäyttöön soveltuvan kompuran kynäruiskulla ja muilla tarvikkeilla. Hinta ei paljon päätä huimannut ja kun haaveissa oli päästä joskus itsekin ruiskimaan, lähti vempele kotiin kokeiluun. 

Alkuun selkisi pari perusasiaa ruiskumaalaamisesta, jotka tämän setin puitteissa olivat lähinnä tasoa meh. Paketissa tuleva ruisku käyttää alakannua, joten maalia ja ohenteita palaa enemmän ja ruiskun puskiessa vain ilmaa itsestään, löytyy maalisäiliön pohjalta edelleen maalia. Toinen hienous on, ettei kompurassa tunnu olevan omaa varastosäiliötään, vaan ilma menee yhdestä päästä sisään ja tulee ruiskusta ulos. Koneen joutuessa koko ajan puskuttamaan lisää painetta, jää koneisto välillä miettimään ilman lisäämisen kanssa. Ongelmaa ei ole, jos liipaisin on koko ajan pohjassa. Nopeissa suihkaisuissa pitää välistä taas suihkia turhaan maalauslaatikoon, että kone tajuaisi ottaa lisää ilmaa itseensä.

Pohjamaalaaminen sujuu kuitenkin ruiskulla oikein mallikkaasti ukkojen kuin maastonkin osalla ja tässä ensimmäinen ruiskuttelu, jota vielä vähän sudilla sävytettiin ja sammaloitettiin:

Ulkona sattui sopivasti olemaan epäsuora valo ja kirkas päivä niin onnistui kuvaaminen erittäin pienellä vaivalla parvekkeen puolella. Ehkä seuraavaksi jatketaan mietintää oman kuvausteltan rakentamista - hallitusvaatimuksella: sen saa kätevästi sujautettua myös sängyn alle.

Sneak peak

Välistä sitä löytää itselleen uusiakin pelikavereita yllättävänkin läheltä. Tätä myöten välistä saa itselleen projektikohteita myös oman armeijansa ulkopuolelta ilman figun ostotarvetta. Rakkaiden vihamiesten peto onkin jo saanut itselleen ruiskutetun pohjavärjäyksen. Toivotaan ettei sutiminen pilaa hienoa pintaa ja että lopputulos mielyttää omistajaa. Kuvassa maalauspoksin takaseinä pedon ruiskuttamisen jälkeen.

Liiga 2014: Tuho Torvinen - Purtujen Heimo

Tuho Torvinen. ”Purtujen Heimo”. Ogre Kingdoms Army

”Purtujen” jättiheimo on yksi Surujen vuorten vanhimmista ja rikkaimmista heimoista. Heimoa johtaa kenties kaikista kuuluisimman jättiteurastajan Grutin tytär, Teurastajamestari Brucha-Hän-Jota-On-Purtu. Bruchan lempinimi ja kulttimaine jättien keskuudessa johtaa erääseen talviseen yöhön. Yöhön jona taivaalta satoi tulta ja tulikiveä ja yksi näistä kivistä iskeytyi suoraan Bruchan jättimäiseen mahaan polttaen siihen reijän ja jääden savuamaan pötsin sisään. Mutta sen sijaan, että hän olisi kuollut, Brucha huomasi saaneensa suoran yhteyden Suureen Kitaan ja kulovalkean lailla hänestä levisikin huhu, että itse Suuri Kita olisi puraissut Bruchaa, antaen hänelle näin lähes rajattomat voimat.

Brughan valittu mies ja lukemattomien lasten isä on ”Iso Pappa Hugni”. Jättipäällikkö jonka sanaa jokaisen jätin sanotaan kuuntelevan. Hugni, tai Iso Pappa, kuten häntä monet nuoremmat jätit kutsuvat on siittänyt loputtoman suuren katraan jälkeläisiä, mutta ei julkisesti tunnusta heistä omakseen kuin hänen ja Bruchan jälkeläiset. Silti taistelussa aivan lähes jokainen jättiheimosta kääntyy kuuntelemaan Hugnin käskyjä. ”Purtujen” keskuudessa kiertääkin suosittu nuotiotarina eräästä Rautamaha patalioonasta jotka eivät totelleet ”Pappansa” hyökkäyskäskyä. Nämä onnettomat kuuluivat saaneen ”Isän Kädestä”, joka on Hugnin käyttämä käsittämättömän painava rautahansikas. Heistä ei jäänyt eloonjääneitä vahvistamaan tai kumoamaan tarinan laitaa.

Bruchan ja Hugnin esikoinen on ”Loag Kärsäkäs.” Tämä hieman yksinkertainen, mutta erittäin vaarallinen teurastaja suoritti uskonnollisen initiaatioriittinsä elämällä vuosia villin Yetiheimon jäsenenä. Hän metsästi, söi ja nukkui yetien kanssa ja jälkeenpäin sanoi vain, että muuttumalla pedoksi hän selvisi ja sai kosketuksen petojen taikuuteen. Iso luunuija ei haittannut.

Bruchan henkivartiokaarti ja henkilökohtainen ruoanhankkija ovat ”Suursyömärit”. Kolme jättiä jättiläismäisillä luolapedoilla. He varmistavat, että teurastajamestari ei joudu kulkemaan minnekkään tyhjin vatsoin. Toinen eliittiyksikkä ovat ”Ahmijat”, jätit joiden huomattavan suuret lihanuijat tekevät selvää niin suurista kuin pienistäkin ”aterioista”.

Bruchan heimon selkärangan muodostavat Mässäilijät, jätit joiden lukumäärä ja paha asenne etsivät vertaansa. Mässäilijät saivat nimensä kun ”Purrut” olivat vaelluksella vuorilta alas länteen ja eteen sattui epäonnisten petomiesten armeija. Vaellus kesti vuoden suunniteltua pidempään, sillä keisarikunnan metsät olivat yllättävän täynnä herkullisia sorkkajalkoja.

Iso Pappa Hugni on vuosien saatossa ryöstänyt niin suuria kuin pieniäkin satamakaupunkeja, kirjaimellisesti ne on myyty kivi kiveltä Indin suuriin karavaaneihin ja näistä satamakaupungeista Pappa on saanut haltuunsa ihmisten kanuunoita. Kanuunankuulien mukana raahaamisen ja ampumisen jälkeen uudelleen etsimisen sijaan Pappa tuumasi, että jos tykeistä ammutaan pienempää tilpehööriä kuten nauloja, lasinsiruja, siilejä ja palaviamitälie olisi ampumisen maaleissa hieman enemmän pureskeltavaa kuin kanuunankuulien repimissä riekaleissa. Näin syntyivät Pippuroijat, neljä tykkimiestä joilla ei sisu mene kaulaan, eikä kuulo enää vaivaa. Sitä kun ei enää ole.

Iso Pappa Hugnin suurin ylpeys on hänen Lihanuijansa. Hugnin isä oli mukana Taivasjättiläisten tuhoamisessa ja hän palasi heimoonsa mukanaan Taivasjättiläisten suurkanuuna. Tuon kanuunan Hugni ja hänen isänsä sitoivat vaunuihin ja sitä ohjastamaan laitettiin Zimo-Ei-Pelkoa. Zimo on kenties hitain olento mitä maa päällään kantaa, mutta ampua ja ohjastaa hän osaa kuin vettä vain. Kunhan on saanut päivittäisen liha-annoksensa, ilman sitä Zimo ei toimi.

Myös Loag Kärsäkäs on haalinut itselleen miesvoimaa, tai pitäisikö sanoa petovoimaa. Koskaan ei Loagia nähdä ilman hänen kahta sapelihammaskissaansa Haaskansyöjiä. Ne eivät koskaan liiku erillään toisistaan ja huhutaan, että Kärsäkäs ohjaa niitä ajatuksensa voimalla. Mutta Kärsäkkään silmäterä ja henkilökohtainen lemmikki on ”Peto”. Kun Loag Kärsäkäs palasi Purtuihin initiaatioretriitistään, palasi hän ratsastaen suurella sarvekkaalla pedolla. Kukaan muu kuin Loag ei saa ruokkia Petoa, tai huomaa pian muuttuneensa ruokavieraaksi, pääruokana.

Purtujen heimo on lähtenyt suurelle vaellukselle, sillä Brucha-Hän-Jota-On-Purtu on saanut vision Suurelta Kidalta. Visiossa Brucha piteli kädessään maailmaa ja hän haukkasi siitä palan kerrallaan kunnes koko maailma oli syöty. Brucha uskoo, että hänen pyhä tehtävänsä on levittää Purtujen heimo ja hänen oma sukunsa koko maailman yli ja ottaa kaikki otettavissa oleva Suuren Kidan nimeen. Muut rodut soveltuvat vain palvelemaan ja päivällispöytään. Ei välttämättä siinä järjestyksessä.

General “Brucha-Hän-Jota-On-Purtu” (Slaughtermaster) @ 260.0 Pts

Magic Level 3; Lore of the Great Maw

Battle Standard Bearer “Iso Pappa Hugni” (Bruiser) @ 138.0 Pts

Iron Fist; Heavy Armour; 

“Loag Kärsäkäs” (Butcher) @ 109.0 Pts

Magic Level 1; Lore of Beasts; Great Weapon

“Ahmijat” 7x (Ironguts) @ 331.0 Pts

Great Weapon; Heavy Armour; Standard; Musician; Gutlord

“Mässäilijät” 8x (Ogres) @ 276.0 Pts

Iron Fist; Light Armour; Standard; Musician

“Suursyömärit” 3x (Mournfang Cavalry) @ 240.0 Pts

Iron Fist; Heavy Armour; Standard; Musician; Crusher 

“Pippuroijat “4x (Leadbelchers) @ 182.0 Pts

Light Armour; Musician

“Haaskansyöjät” 2x (Sabretusk Pack) @ 42.0 Pts

“Lihanuija” 1x (Ironblaster) @ 170.0 Pts

“Peto” 1 (Stonehorn) @ 250.0 Pts

Frenzy

1 Ogre Beast Rider @ [0.0] Pts

Frenzy; Harpoon Launcher

Models in Army: 29

Total Army Cost: 1998.0

Tuho seikkailee: osa 2.

Jatkoa edelliselle Tuho Torvisen seikkailulle.

Perjantai 18.10.2013. 17.00

Vastustajani on petomiespelaaja, joukkueturnaustoverini ja hyvä ystäväni Mikko. Valitsimme Battleline- skenaarion sen helppouden takia, sillä ideana oli kokeilla uusia yksiköitä, ei kikkailla skenaarioiden erikoissäännöillä. Pelialueemme oli hieman kapeampi kuin suositeltavaa, kun hyvänkokoinen pelipöytä on n. 2m pitkä, oli meidän pöytämme n. 180cm. Ero ei ollut suuri, mutta se oli vaikuttava, kuten tulette kohta huomaamaan. Pelialueen toiseen laitaan tuli kukkuloita ja metsää ja toiseen suuri arcane monumentti.

Eli sovimme kyseisen ”temppelin” olevan sääntökirjasta löytyvästä arcane monuments- listasta. Mikä se tulisi olemaan, paljastuisi kun ensimmäinen yksikkö menisi kuuden tuuman päähän kohteesta. Myös metsät olivat mystisiä ja niiden vaikutus heitettiin kun joku astui kyseiseen metsään. Mystiset metsät heitettiin nopalla listasta joka löytyy sääntökirjasta kohdasta: metsät.

Olen huomannut, että on hyödyllistä omistaa erilaisia noppia, varsinkin roolipelejä ajatellen, mutta niistä on hyötyä myös Warhammerissa. Esimerkiksi, arcane monumentteja on lueteltu 10 erilaista ja 10 tahoinen noppa on ideaalikeino selvittää, mikä monumentti oli kyseessä! Suosittelenkin kaikille pikku-ukkoilijoille simppeliä noppavalikoimaa josta löytyy ainakin 4,6, 8, 10 ja 12 tahoiset nopat. Niillä on helppoa arpoa mikä mystinen meininki on milloinkin menossa;)

Petomiespelaaja Mikko ja deployment on valmis.

Deployment meni seuraavalla tavalla: Vasempaan reunaan laitoin Ulvojani, nuo kuusi Yetiä tulisivat pitämään vasemman kylkeni turvassa Mikon chariottien hyökkäyksiltä. Yetien viereen tulivat Thundertusk ja Stonehorn, ogrekirjan suurimmat hirviöt, joiden tehtävänä olisi tukea pääyksiköitä hyökkäyksessä ja talloa alleen Mikon petomiehet.

Varsinkin Stonehorn, joka tekee chargessa 3xD3 impact hittiä ja jos heittää chargeen 10 tai enemmän nopilla saa tuloskseen lisätä vielä 3, eli potentiaaliset 12 S6 impact hittiä!

Hirviöiden viereen tulivat Lyttääjät, Irongutit. Ogreja joilla on great weaponit ja heavy armorit. Olin antanut yksikölle myös Dragonhide Bannerin, joka 50 pisteen suhteellisen korkeaan hintaan nähden on erittäin hyödyllinen lippu. Sillä se antaa chargevuorossa uudelleen heitot kaikkiin to hit, to wound ja armor save 1:iin. Ja kun ogret tekevät chargessa impacteja, lyövät kolmesti eturivistä ja kolmesti support attackeina ja stomppaavat. Tulee uudelleenheitettävää melkoisesti! Ja kun lippu itsessään antaa vielä S3 breathweapon hyökkäyksen joka pakottaa vihollisen lyömään viimeisenä, on lippu maksanut itsenä takaisin jo monta kertaa:D

Lyttääjien ja ”temppelin” väliin tulivat Isomahat. Eliittijalkaväki nimeltä Maneaters: Heavy Armor, addtional handweapon, stubborn ja poisoned attacks. Tämä tarkoittaa käytännössä 5 lyöntiä per mies joista 6:t haavoittavat automaattisesti ja muut tulevat S5:llä. Hidän tarkoituksensa olisi tehdä suuri reikä viholliseen ennen kuin heidät tapettaisiin viimeiseen mieheen. He olisivat toinen ”torpedoyksikköni” joka chargeaisi kiinni ensimmäiseen viholliseen johon pääsisi ja tekisi vahinkoa kunnes kuolisi. Tämä oli suunnitelma ainakin.

Arcane monument paljastui tässä vaiheessa bloodstoneksi, kaikki yksiköt kuuden tuuman päässä saavat hatredin ja kaaoksen joukot saavat myös frenzyn. Nyt oli pidettävä Mikon joukot poissa temppelin luota vaikka itse asiassa temppeli ei juurikaan hyödyttänyt petomiehiä. Petomiehillä on kyky bestial fury joka antaa LD- testillä rerollit ohimenneisiin iskuihin ja koska lyödessä voi saada vain yhdet uudelleenheitot, oli ”temppelin” hyöty parempi minulle.

”Temppelin” toiselle puolelle tulivat Repijät, toinen torpedoni, 6 sapelihammaspetoa, jotka swiftstride- kyvyllään, 8 tuuman liikkeellään ja WS4, S4, T4, A3 stateillaan olisivat oikean laitani suoja. Jäljellä oli enää Mättäjät, tavan ogrepumppu Iron fisteillä, eli kilvillä.

TÖN TÖN TÖÖÖ!

Pelilaudan lyhyyden ja jättiläismäisen ”temppelin” takia, oli minun laitettava Mättäjät Isomahojen taakse, josta he ponnahtaisivat näiden juostua alta pois. Sankarini BSB ja Kammo menivät Irongutteihin ja Tyranni ja Smaster menivät Ogreihin. Näin kaikilla olisi taikabonusta ja lyöntivoimaa.

The Frosthorn Tribe

Vastustajani Mikko oli tuonut hänen silmäteränsä, Beastmanarmeijan ”Her Thousand Young”:

General Beastlord ”Goath of the Woods”. Armor of Destiny, Crown of Command, Warriorbane sword, shield. 290p.

Shaman ”Mystigor”. Lvl 4. Lore of Shadow. Talisman of Preservation. Shrieking blade. 290p.

BSB Wargor “Dark Young”. Beast Banner. Heavy armor, shield. Gnarled hide. 206p.

Shaman “Gorgonthuruz”. Lvl 2. Lore of the Beast. Opal Amulet. Terrifying mask of Eeee! 150p.

Gorebull ”Ragehorn”. Heavy armor, shield, Many limbed fiend, Brass Cleaver. 214p.

“The Dark Herd” 41x Gor, Full Command, Additional handweapon. 353p.

“Bestial Decadence” Centigor x10. Ghorros. Full Command. Throwing axes. 419p.

Deathcrush Chariot I 80p.

Deathcrush Chariot II 80p.

Deathcrush Chariot III 80p.

“Bane Omen” Bestigor x 37. Full Command. Banner of Eternal Flame. 484p.

“Eaters of the Dead” Minotaur x6. Full Command. Additional Handweapon. 404p.

Onneksi myös Mikko joutui oudon ”temppelin” hämmentämäksi ja hän asetti joukkonsa seuraavasti:

Kahdet chariotit kohtaamaan Ulvojat, Minotaurit kohtaamaan Stonehornin, 41 Goria keskelle pelilautaa kohtaamaan Lyttääjäni, Bestigorilautta kohtaamaan Isomahat, Centigorit jäivät ”Temppelin” taakse ja viimeinen chariot kohtaamaan Repijät.

Her Thousand Young

1.

Ensimmäinen vuoro tuli minulle. Oikeassa laidassa Repijät liikkuivat ”Temppelin” ja pelikentän reunan väliin jääneeseen aukkoon. Vasemmassa Ulvojat etenivät metsään ja löysivät sieltä muurin jonka suojiin kävivät kykkimään. Thundertusk ja Stonhorn liikkuivat maltilla eteenpäin, marrsimatta jotta voisivat hyödyntää ratsastajillaan olevan ampumavuoron. Irongutit marssahtivat eteenpäin, mutta eivät helpolle charge-etäisyydelle, Mikon joukot voisivat päästä kiinni, mutta jos kaikki charget eivät onnistuisikaan, voisi onnistuneelle tulla tukalat paikat ogrejen tehdessä pihitliikkeen seuraavalla vuorolla;)

Maneaterit liikkuivat ”Temppelin” viertä ja jäämällä kuuden tuuman päähän siitä saivat Hatred- kyvyn. 20 myrkkylyöntiä joista ohimenneet sai heittää uusiksi. ”Joo, nää olis täällä”.

Mikon ensimmäinen vuoro oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Vasemmassa laidassa Deathcrush chariot III rynniköi kissoihini. Muuten koko armeija liikkui maltilla eteenpäin hakien kunnollisia asemia. ”Temppeli” osoitti voimansa kun Mikko ei saanutkaan Centigorejaan mahtumaan kunnolla Bestigorien viereen, vaan nämä jäivät Mättäjä ogrejeni lailla paitsioon. Toisessa laidassa Deathcrush chariotit I ja II hakivat tietään uhkarohkeasti metsän läpi oikeasta laidasta havitellen kylkeäni.

Liikkumisvuoron jälkeen oli taikuuden vuoro. Mikko oli saanut itselleen ogrentappajaloitsun, eli Pit of Shadesin. Onnistuessaan pakottaa kaikki templaten alla ottamaan iniative testin ja epäonnistuneet tuhoutuvat! Ogrejen iniative 2 ei lämmittänyt mieltäni. Ensimmäinen loitsu, Pit of Shades. Suurempana, eli iso template. Viisi noppaa. Heitto! Ja kaksi kuutosta!!! Irresistible force! Loitsu tulee väkisinkin läpi, mutta scatter vie kuopan ogreunittini taakse ja lopulta sinne tippuu vain kaksi ogrea ja yksi irongut, pahemminkin olisi voinut käydä. TODELLA paljon pahemmin!!!

Irresistible forcehan tarkoittaa myös miscastia velholle-> Mikko heittää 3, Dimensional cascade! Iso template velhon päälle ja kaikki alla saavat S10 osuman, 10 goria kuolee ja velho katoaa taikuuden pyörteisiin. Että sellaista!

Onnistuneen paniikkiheiton jälkeen koittaa lähitaistelu. Deathcrush chariot III saa tehtyä kaksi haavaa impact osumilla ja kötistää yhden kissan. Mutta kissojen iniative on suurempi kuin kenelläkään kärryssä joten kaikki loput viisi kissaa saavat lyödä ensin, ja koska olemme sopivasti temppelin vieressä saa ohimenneet iskut heittää uusiksi. 15 hyökkäystä WS4:llä, rerollilla ja S4:llä riittää lähettämään kärryn pakomatkalle, kissat perään, kärryn yli ja kiinni centigori lauman kylkeen. Ei huonosti itsemurhayksiköltä!

Vuoro 2: Armeijat lähenevät toisiaan

Vuoro 2.

Stonehorn rynnii minotaureihin, Yetit DC chariot II:een, Thundertusk minotaureihin, Maneaterit Bestigoreihin, Irongutit goreihin. Yetit, Maneaterit, Thundertusk ja Irongutit heittävät liian vähän. Stonehorn pääsee yksin läpi ja saa lisäimpactit! Ogret liikkuvat hieman eteenpäin mutta ovat silti jumissa. Taikavuorolla saan kaiken mitä haluan: Regeneraatio kaikille 12 tuuman päässä Slaughter masterista ja Stonehornille vielä Wyssan´s Wildform, antaen sille +1S ja +1T, mitkä lämmittävät varsinkin, kun se on tekemässä järjettömän paljon impact hittejä!

Menemme lähitaisteluun joka on lyhyt mutta sitäkin verisempi! Sabretuskit syövät Centigoreja tarpeeksi lähettääkseen nämä karkuun menettäen vain yhden kissan. Kentaurit juoksevat kohti Bestigoreja, mutta kissat heittävät enemmän ja juoksevat kentaurien yli ja kiinni Bestigorilauttaan!

Stonehorn heittää itselleen 9kpl S7 impact hittejä! Kaksi minotauria kötistyy ennenkuin kukaan on edes varsinaisesti lyönyt! Kaikki minotaurit ovat nopeampia kuin Stonehorn tai ogreratsastaja mutta onnistuvat tekemään S5 iskuillaan T7 hirveen vain yhden haavan! Hirven selässä istuva ogre vihtoo sarvipäitä mutta tekee vain yhden lisähaavan. Minot häviävät, mutta Mikko heittää kahdella nopalla yhteensä 3 ja pysyy taistelussa!

Mikon toinen vuoro. Gorit hyökkäävät ovelasti Maneatereiden kimppuun, DC I rynnii Yeteihin jotka pakenevat, mutta jäävät jalkoihin sillä pelkuruuden hinta on kuolema. Taikavuoro on hiljainen, Gorit saavat Wyssan´s Wildformin, mutta lähitaistelu sitävastoin räjähtää! Bestigorit pilkkovat sapelihammaskissat pieniksi talipalloiksi pihan linnuille, ajavat nämä karkuun ja ryhmittyvät kohtaamaan uuden vihollisen. Stonehorn jatkaa Minotaurien tallaamista jotka kyllä saavat iskuja läpi, mutta T7 ja Regeneroiva hirviö on liikaa ja härkämiehet lähtevät lipettiin ja kivisarvi ajaa niiden yli. Gorit ja Maneaterit hakkaavat toisiaan kuin viimeistä päivää, mutta Maneaterit kestävät regeneraation avulla.

Kunnollinen huolto ja eväät ovat monen pikku-ukkopelin pelastus ja elinehto!

Vuoro 3.

Stonehorn rynnii DC II:een, Irongutit rynnivät Bestigoreihin, Tyranni rynnii ogreyksiköstä auttamaan Maneatereita Goreja vastaan. Taikavuoro ei tuota muuta tulosta kuin +1T Ironguteille, Thundertusk yrittää avata pelinsä ammuskelemalla DC III:ta mutta ei tee mitään. Lähitaitelussa Ironguttien Dragonhide Banner sykähtää ja chargevuorolla yksikkö saa heittää kaikki to hit, to wound ja armorsave heittojen 1:t uusiksi. Taikalipussa on myös s3 breathweapon joka ammutaan pässimiesten niskaan. Ja sitten lyödään ja lujaa sillä molemmilla yksiköillä on great weaponit. Toisaalla Tyranni haastaa Goryksikköä kaksintaisteluun ja Pässilordi vastaa kutsuun. Beastlordin warriorbane miekka meinaa olla liikaa, sillä pässilordi tekee kolme haavaa, pudottaen Tyrannin lyönnit kahteen, jotka onneksi haavoittavat ja Tyranni viimeistelee taistelun tallomalla pässilordin maahan stomp hyökkäyksellään! Maneaterit niitetään viimein hengiltä, mutta Gorilautasta on jäljellä enää kourallinen pässejä.

Katsomme pelin olevan ohi. Jätit jyrasivät. Huzaa!!!

Kyseinen peli oli erinomaisen mieluisa, sillä koko pelin ajan meillä molemmilla oli hauskaa ja kuten WHFB:n maailmaan sopii, taistelukentällä tapahtui suunnattomasti friikkejä sattumia: kuten, että Repijäni tuhosivat yksin kaksi yksikköä tai että Mikon suurvelho räjähti heti ensimmäisellä vuorolla. Mutta tässä piileekin yksi tämän pelin suurimmista hienouksista ja sama pätee myös painikehään: Olivat lähtöasetelmat millaiset tahansa, mitä tahansa voi sattua! Tunnen ihmisiä jotka elävät ja pelaavat keskiarvojen mukaan, chargea ei kannata yrittää jos pitää heittää kahdella nopalla yli seitsemän, sillä se on vaikeampaa kuin seitsemän tai alle. Tai, että ei haluta edes yrittää jotain uutta, sillä se saattaa epäonnistua!

Maailma ei toimi keskiarvolla. Maailmassa, elämässä ja peleissä tapahtuu outoja sattumia ja vain ne jotka uskaltavat kokeilla, uskaltavat ottaa sen uskon loikan tyhjyyteen, saattavat voittaa voittamattomia armeijoita ja vaikka Suomen Mestaruuden!

Seuraavaksi siirryn pureskelemaan Sotakoneen Liiga 2014 armeijani menestystä, sitä odotellessa;) -Tuho

Tuho seikkailee osa 2.

Perjantai 18.10.2013. 17.00

Vastustajani on petomiespelaaja, joukkueturnaustoverini ja hyvä ystäväni Mikko. Valitsimme Battleline skenaarion sen helppouden takia, sillä ideana oli kokeilla uusia yksiköitä, ei kikkailla skenaario- erikoissäännöillä. Pelialueemme oli hieman kapeampi kuin suositeltavaa, kun hyvänkokoinen pelipöytä on n. 2m pitkä, oli meidän pöytämme n. 180cm. Ero ei ollut suuri, mutta se oli vaikuttava, kuten tulette kohta huomaamaan. Pelialueen toiseen laitaan tuli kukkuloita ja metsää ja toiseen suuri arcane monumentti.

Eli sovimme kyseisen ”temppelin” olevan sääntökirjasta löytyvästä arcane monuments- listasta. Mikä se tulisi olemaan, paljastuisi kun ensimmäinen yksikkö menisi kuuden tuuman päähän kohteesta. Myös metsät olivat mystisiä ja ne heitettiin kun joku astui kyseiseen metsään. Mystiset metsät heitettiin nopalla listasta joka löytyy sääntökirjasta kohdasta: metsät.

Olen huomannut, että on hyödyllistä omistaa erilaisia noppia, varsinkin roolipelejä ajatellen, mutta niistä on hyötyä myös Warhammerissa. Esimerkiksi, arcane monumentteja on lueteltu 10 erilaista ja 10 tahoinen noppa on ideaalikeino selvittää, mikä monumentti oli kyseessä! Suosittelenkin kaikille pikku-ukkoilijoille simppeliä noppavalikoimaa josta löytyy ainakin 4,6, 8, 10 ja 12 tahoiset nopat. Niillä on helppoa arpoa mikä mystinen meininki on milloinkin menossa;)

Kuvassa Beastmen-maestro Mikko.

Deployment meni seuraavalla tavalla: Vasempaan reunaan laitoin Ulvojani, nuo kuusi swift stride- säännön omaavaa Yetiä tulisivat pitämään vasemman kylkeni turvassa Mikon chariottien hyökkäyksiltä. Yetien viereen tulivat Thundertusk ja Stonehorn, ogrekirjan suurimmat hirviöt, joiden tehtävänä olisi tukea pääyksiköitä hyökkäyksessä ja talloa alleen Mikon petomiehet. Varsinkin Stonehorn, joka tekee chargessa 3xD3 impact hittiä ja jos heittää chargeen 10 tai enemmän nopilla saa tulokseen lisätä vielä 3, eli potentiaaliset 12 S6 impact hittiä!

Hirviöiden viereen tulivat Lyttääjät, Irongutit. Ogreja joilla on great weaponit ja heavy armorit. Olin antanut yksikölle myös Dragonhide Bannerin, joka 50pisteen suhteellisen korkeaan hintaan nähden on erittäin hyödyllinen lippu. Sillä se antaa chargevuorossa uudelleen heitot kaikkiin to hit, to wound ja armor save 1:iin. Ja kun ogret tekevät chargessa impacteja, lyövät kolmesti eturivistä ja kolmesti support attackeina ja stomppaavat. Tulee uudelleenheitettävää melkoisesti! Ja kun lippu itsessään antaa vielä S3 breathweapon hyökkäyksen joka pakottaa vihollisen lyömään viimeisenä, on lippu maksanut itsenä takaisin jo monta kertaa:D

Kuvassa vasemmalta oikealle: Repijät, Isomahat, Mättäjät, Lyttääjät, Stonehorn, Thundertusk ja Ulvojat.

Lyttääjien ja ”temppelin” väliin tulivat Isomahat. Eliittijalkaväki nimeltä Maneaters: Heavy Armor, addtional handweapon, stubborn ja poisoned attacks. Tämä tarkoittaa käytännössä 5 lyöntiä per mies joista 6:t haavoittavat automaattisesti ja muut tulevat S5:llä. Tulisivat he tekemään suuren reijän viholliseen ennen kuin heidät tapettaisiin viimeiseen mieheen. He olisivat ”torpedoyksikköni” joka chargeaisi kiinni ensimmäiseen viholliseen johon pääsisi ja tekisi vahinkoa kunnes kuolisi. Tämä oli suunnitelma ainakin.

Arcane monument paljastui tässä vaiheessa Bloodstoneksi, kaikki yksiköt kuuden tuuman päässä saavat hatredin ja kaaoksen joukot saavat myös frenzyn. Nyt oli pidettävä Mikon joukot poissa temppelin luota vaikka itse asiassa temppeli ei juurikaan hyödyttänyt petomiehiä. Petomiehillä on kyky bestial fury joka antaa LD- testillä rerollit ohimenneisiin iskuihin ja koska lyödessä voi saada vain yhdet uudelleenheitot, oli ”temppelin” hyöty parempi minulle.

”Temppelin” toiselle puolelle tulivat Repijät, 6 sapelihammaspetoa, jotka swiftstride- kyvyllään, 8 tuuman liikkeellään ja WS4, S4, T4, A3 stateillaan olisivat oikean laitani suoja. Jäljellä oli enää Mättäjät, tavan ogrepumppu Iron fisteillä, eli kilvillä.

TÖN TÖN TÖÖÖ!

Pelilaudan lyhyyden ja jättiläismäisen ”temppelin” takia, oli minun laitettava Mättäjät Isomahojen taakse, josta he ponnahtaisivat näiden juostua alta pois. Sankarini BSB ja Kammo menivät Irongutteihin ja Tyranni ja Smaster menivät Ogreihin. Näin kaikilla olisi taikabonusta ja lyöntivoimaa.

Kuvassa Deathcrush chariotit I ja II sekä Minotaurit, Gorit, Bestigorit ja taustalla warhoudit jotka kuvasivat Centigoreja.

Vastustajani Mikko oli tuonut hänen silmäteränsä, Beastmanarmeijan Her Thousand Young:

General Beastlord ”Goath of the Woods”. Armor of Destiny, Crown of Command, Warriorbane sword, shield. 290p.

Shaman ”Mystigor”. Lvl 4. Lore of Shadow. Talisman of Preservation. Shrieking blade. 290p.

BSB Wargor “Dark Young”. Beast Banner. Heavy armor, shield. Gnarled hide. 206p.

Shaman “Gorgonthuruz”. Lvl 2. Lore of the Beast. Opal Amulet. Terrifying mask of Eeee! 150p.

Gorebull ”Ragehorn”. Heavy armor, shield, Many limbed fiend, Brass Cleaver. 214p.

“The Dark Herd” 41x Gor, Full Command, Additional handweapon. 353p.

“Bestial Decadence” Centigor x10. Ghorros. Full Command. Throwing axes. 419p.

Deathcrush Chariot I 80p.

Deathcrush Chariot II 80p.

Deathcrush Chariot III 80p.

“Bane Omen” Bestigor x 37. Full Command. Banner of Eternal Flame. 484p.

“Eaters of the Dead” Minotaur x6. Full Command. Additional Handweapon. 404p.

Onneksi myös Mikko joutui oudon ”temppelin” hämmentämäksi ja hän asetti joukkonsa seuraavasti:

Kahdet chariotit kohtaamaan Ulvojat, Minotaurit kohtaamaan Stonehornin, 41 Goria keskelle pelilautaa kohtaamaan Lyttääjäni, Bestigorilautta kohtaamaan Isomahat, Centigorit jäivät ”Temppelin” taakse ja viimeinen chariot kohtaamaan Repijät.

Ensimmäinen vuoro tuli minulle. Oikeassa laidassa Repijät liikkuivat ”Temppelin” ja pelikentän reunan väliin jääneeseen aukkoon. Vasemmassa Ulvojat etenivät metsään ja löysivät sieltä muurin jonka suojiin kävivät kykkimään. Thundertusk ja Stonhorn liikkuivat maltilla eteenpäin, marrsimatta jotta voisivat hyödyntää ratsastajillaan olevan ampumavuoron. Irongutit marssahtivat eteenpäin, mutta eivät helpolle charge-etäisyydelle, Mikon joukot voisivat päästä kiinni, mutta jos kaikki charget eivät onnistuisikaan, voisi onnistuneelle tulla tukalat paikat ogrejen tehdessä pihtiliikkeen seuraavalla vuorolla;)

Maneaterit liikkuivat ”Temppelin” viertä ja jäämällä kuuden tuuman päähän siitä, saivat Hatred- kyvyn. 20 myrkkylyöntiä joista ohimenneet sai heittää uusiksi. ”Joo, nää olis täällä”.

Mikon ensimmäinen vuoro oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Vasemmassa laidassa Deathcrush chariot III rynniköi kissoihini. Muuten koko armeija liikkui maltilla eteenpäin hakien kunnollisia asemia. ”Temppeli” osoitti voimansa kun Mikko ei saanutkaan Centigorejaan mahtumaan kunnolla Bestigorien viereen, vaan nämä jäivät Mättäjä ogrejeni lailla paitsioon. Toisessa laidassa Deathcrush chariot I ja II hakivat tietään uhkarohkeasti metsän läpi oikeasta laidasta havitellen kylkeäni.

Liikkumisvuoron jälkeen oli taikuuden vuoro. Mikko oli saanut itselleen ogrentappajaloitsun, eli Pit of Shadesin. Onnistuessaan pakottaa kaikki templaten alla ottamaan iniative testin ja epäonnistuneet tuhoutuvat! Ogrejen iniative 2 ei lämmittänyt mieltäni. Ensimmäinen loitsu, Pit of Shades. Suurempana, eli iso template. Viisi noppaa. Heitto! Ja kaksi kuutosta!!! Irresistible force! Loitsu tulee väkisinkin läpi, mutta scatter vie kuopan ogreunittini taakse ja lopulta sinne tippuu vain kaksi ogrea ja yksi irongut, pahemminkin olisi voinut käydä. TODELLA paljon pahemmin!!!

Irresistible forcehan tarkoittaa myös miscastia velholle-> Dimensional cascade! Iso template velhon päälle, 10 goria kuolee ja velho katoaa taikuuden pyörteisiin. Että sellaista!

Onnistuneen paniikkiheiton jälkeen koittaa lähitaistelu. Deathcrush chariot III saa tehtyä kaksi haavaa impact osumilla ja kötistää yhden kissan. Mutta kissojen iniative on suurempi kuin kenelläkään kärryssä joten kaikki loput viisi kissaa saavat lyödä ensin, ja koska olemme sopivasti temppelin vieressä saa ohimenneet iskut heittää uusiksi. 15 hyökkäystä WS4:llä, rerollilla ja S4:llä riittää lähettämään kärryn pakomatkalle, kissat perään, kärryn yli ja kiinni centigori lauman kylkeen. Ei huonosti itsemurhayksiköltä!

 

Vuoro 2.

Vuoro 2. Stonehorn rynnii minotaureihin, Yetit DC chariot II:een, Thundertusk minotaureihin, Maneaterit Bestigoreihin, Irongutit goreihin. Yetit, Maneaterit, Thundertusk ja Irongutit heittävät liian vähän. Stonehorn pääsee yksin läpi ja saa lisäimpactit! Ogret liikkuvat hieman eteenpäin mutta ovat silti jumissa. Taikavuorolla saan kaiken mitä haluan: Regeneraatio kaikille 12 tuuman päässä Slaughter masterista ja Wyssan´s Wildform Stonehornille, antaen sille +1S ja +1T, mitkä lämmittävät varsinkin, kun se on tekemässä järjettömän paljon impact hittejä!

Menemme lähitaisteluun joka on lyhyt mutta sitäkin verisempi! Sabretuskit syövät Centigoreja tarpeeksi lähettääkseen nämä karkuun menettäen vain yhden kissan. Kentaurit juoksevat kohti Bestigoreja, mutta kissat heittävät enemmän ja juoksevat kentaurien yli ja kiinni Bestigorilauttaan!

Stonehorn heittää itselleen 9kpl S7 impact hittejä! Kaksi minotauria kötistyy ennenkuin kukaan on edes varsinaisesti lyönyt! Kaikki minotaurit ovat nopeampia kuin Stonehorn tai ogreratsastaja mutta onnistuvat tekemään S5 iskuillaan T7 hirveen vain yhden haavan! Hirven selässä istuva ogre vihtoo sarvipäitä mutta tekee vain yhden lisähaavan. Minot häviävät, mutta Mikko heittää kahdella nopalla yhteensä 3 ja pysyy taistelussa!

Mikon toinen vuoro. Gorit hyökkäävät ovelasti Maneatereiden kimppuun, DC I rynnii Yeteihin jotka pakenevat, mutta jäävät jalkoihin sillä pelkuruuden hinta on kuolema. Taikavuoro on hiljainen, Gorit saavat Wyssan´s Wildformin, mutta lähitaistelu sitävastoin räjähtää! Bestigorit pilkkovat sapelihammaskissat pieniksi talipalloiksi pihan linnuille, ajavat nämä karkuun ja ryhmittyvät kohtaamaan uuden vihollisen. Stonehorn jatkaa Minotaurien tallaamista jotka kyllä saavat iskuja läpi, mutta T7, Regeneroiva hirviö on liikaa ja härkämiehet lähtevät lipettiin ja kivisarvi ajaa niiden yli. Gorit ja Maneaterit hakkaavat toisiaan kuin viimeistä päivää, mutta Maneaterit kestävät regeneraation avulla.

Riittävä huolto on kaikkien Warhammer- ja painiotteluiden selkäranka!:D

Vuoro 3. Stonehorn rynnii DC II:een, Irongutit rynnivät Bestigoreihin, Tyranni rynnii ogreyksiköstä auttamaan Maneatereita Goreja vastaan. Taikavuoro ei tuota muuta tulosta kuin +1T Ironguteille, Thundertusk yrittää avata pelinsä ammuskelemalla DC III:ta mutta ei tee mitään. Lähitaitelussa Ironguttien Dragonhide Banner sykähtää ja chargevuorolla yksikkö saa heittää kaikki to hit, to wound ja armorsave heittojen 1:t uusiksi. Taikalipussa on myös s3 breathweapon joka ammutaan pässimiesten niskaan. Ja sitten lyödään ja lujaa sillä molemmilla yksiköillä on great weaponit. Irongutit vievät yseisen päähänlyötikisan.

Toisaalla Tyranni haastaa Goryksikköä kaksintaisteluun ja Pässilordi vastaa kutsuun. Beastlordin warriorbane miekka meinaa olla liikaa, sillä pässilordi tekee kolme haavaa, pudottaen Tyrannin lyönnit kahteen, jotka onneksi haavoittavat ja Tyranni viimeistelee taistelun tallomalla pässilordin maahan stomp hyökkäyksellään! Maneaterit niitetään viimein hengiltä, mutta Gorilautasta on jäljellä enää märkä läntti.

Kuvassa viimeinen Gori painii viimeistä Maneateria vastaan.

Katsomme pelin olevan ohi. Jätit jyrasivät. Huzaa!!!

Peli oli jännittävä, siinä oli paljon hurjia käänteitä ja kaikista tärkeimpänä: se oli molemmille osapuolille hauskaa! On aivan sama mitä tekee, painiiko kehässä, keräileekö perhosia vai juoksuttaako pikku-ukkoarmeijaansa lakanalla keittiön pöydän päällä. Jos ei nauti harrastuksestaan, miksi vaivautua? Se, että molemmat pelaajat nauttivat pelistä, tekee pelaamisen monta kertaa palkitsevammaksi kuin se, että toinen nöyryyttää toisen ja nauraa päälle. Siinä saattaa jäädä pelailemaan itsekseen hyvinkin nopeasti.

Pelailemisiin! -Tuho