Juuso esittäytyy ja paskartelee

Mustien pilvien lähetyessä kannattaa lukita ovet ja toivoa sen olevan vain myrsky...

Lyhyt historia

Fantasia on tietyllä tavalla ollut aina lähellä sydäntä ja suurimman askeleen nopanpyörittelyä otin teinivuosinani kaverin kysyessä kokeilemaan D&D:tä. Sieluhan sinne meni ja monet seikkailut tuli milloin missäkin istuttua rahanahneella haltia roguella pelaten. Lautapelit tulivat myös nopeasti tähän oheen ja nyt ei Kimblestä puhuta. Näissäkin erityisesti ne, joissa pääsi liikuttelemaan pelilaudalla erinäisiä "figuureja" tuntuivat aina hienoimmalta, kun avaruustaisteluihin (Starcarft, Twilight Imperium) saatiin konkretiaa alusarmadasta tai luolastassa seikkailu jäi vain kaipaamaan pystyyn nousevia seiniä (Descent, Doom) hirviöiden ahdistellessa sankar-nappuloita.

Rakkaus ja intohimo ei ole kadonnut näistä vielä mihinkään ja niinpä jo harrastavat toverit yrittivät yhyttää varsinaisiin nappipeleihin. Pahvifabaa muistan joskus pelanneeni kaverini ahtaan huoneen lattialla, jolloin ratsailla olevat Chaos Knightit juoksivat suoraan suon silmäkkeeseen. No tuolloin en vielä hammereitä niin lyötänyt omakseni varsinkin hintalappunsa kanssa.

Specialist -peleistä löytyvää Necromundaa varten ostinkin ensimmäiset omat napit. Näin jälkikäteen oma jengi näyttää hirveältä maalauksineen, mutta tästä lähti harrastus maalaamiseen ja Necro-maaston rakentamiseen. Myös synttärilahjaksi saatu Doomin lautapeli antoi käsiin kasapäin maalattavaa ja harjoiteltavaa.

Lopulta parikymppisenä sai kaverini ylipuhuttua minut aloittamaan oman armeijan kasausta. Sääntöihin ja hienouksiin tutustumattomana valitsin Dark Elffit omaksi armeijakseni. Olinhan aina ollut ropeporukkamme oma rogue assasiini ja tästä väestä niitäkin löytyi. Ensimmäisiä pelejäni varten olin saanut viisi liskoritaria ja assasiinin jo maaleihin, muuten jatkettiin pahvinappuloiden peluuttamista. Usko ritareihin ropisi kyllä mahdotonta vauhtia kääpiöitä vastaan - kallista tykin ruokaa. Eikä seuraavalla kerralla usko haltiariveihin ainakaan vahvistunut ogreja ja liskomiehiä vastaan. Keräily kuitenkin jatkui ja maalaustaito jatkoi jonkinasteista kehittymistään.

Ujo champpion ja sen lipunkantaja

Ghost anyone?

Nyt alkaa hyllyistä löytyä jo aikamoinen liuta haltioita ja parissa turnauksessakin on ehditty käydä. Murskavoitot ovat vielä odottamassa ja lievät voitotkin ovat työn takana, mutta hauskaa tämän pelaaminen on aina ollut ja sillä sanalla tätä harrastusta haluan jatkossakin edustaa. Lisäksi jännityksellä odotetaan, minkälaisen eepoksen kuninkaalinen kusti toimittaa toivottavasti seuraavan viikon kuluessa. Sitä ja seuraavaa ensimmäistä pelikierrosta odotellessa:

Fight the power!

Ps. Sotakoneeseen adaptoitu Toukokuu 2013

Vähän myös sitä paskartelua

Sotakone Miniaturesin etusivulta lainaten: "Mikä olisikaan hienompaa, kuin pelata vaihteeksi toisennäköisillä nappuloilla kuin kaverisi". Nyyppätaso vaivaa itseänikin vielä veistämisen ja sinivihreän muokkaamisessa, mutta ideoita on niin paljon ettei aikaa kaikkeen ole vielä löytynytkään. Tässä kuitenkin tukemaan figukaupan ideologiaa "oman näköisten nappuloiden tehtailussa".

Shadet olivat jääneet pitkän aikaa vain armeijakirjan sivuille ja itseäni alkoi lopulta kismittään niin paljon "haasteellisuus" nappuloiden saamiseen. Paikallista pelikauppaa on aina kiva tukea, mutta postit pieniin tilauksiin tulevat myös pitemmän päälle kalliiksi. Uusien kirottujen high elffien ilmestymisen jälkeen, huomio kiinnittyi Shadow Warriors/Sisters of Avalon -boksiin ja sen tarjoamiin bitseihin. Kun vielä ennakkotilaajan etuina tämän 10 nappulan laatikon sai lähes puoleen hintaan (ja vielä alle GW:n omien shade-nappien 5 napin laatikon) alkoi ajatus poikia tulosta.

Komponentit: Delf warrior repeater crosbowit ja päät ja Helf laatikon bitsit.

Koska oman kirjani varjot juoksevat oletuksillaan ilman haarniskaa tai korkeintaan vain kevyesti panssaroituna, täytyi vartaloiden työstäminen aloittaa reilulla rapsuttelulla. Helffit luottavat ilmeisesti suomapanssarin tuomiin helmasuojiin ja sydämen muotoisiin koristeisiin, joten nämä saivat lähteä. Tilalle tuli stuffilla tehty aaltoileva tunikanhelma. Lisäksi ylimääräiset sydänkoristeet saivat myös lähteä miekoista. Xbowien osalta Delf warrioreiden kädet saivat lähteä. Asentojen perusteella bitsikehikot tulikin käytyä monasti läpi, jotta sopiva miekkakäsi saataisiin muokattua pitämään jousta. Lopputuloksena nappuloissa on "pelivalmiita" Shadeja kahdeksan kappaletta ja erityisesti kaikenkattaviin ja hyvin dynaamisiin asentoihin olen kerrassaan tyytyväinen. Maalataan loppuun joskus.

Scouts ready for battle!

Maaston osalla oman käden taitoja tuli etsittyä palikkatornin rakentelulla. Asiaa auttoi vanhempien autotallista löytynyt itsetehty kuumalankaleikkuri. Tällä foami-levyn työstäminen sujui kuin leikki. Maalaus on tässäkin vielä odottamassa, mutta tästä saadaan joku päivitys aikanaan.