Sotakoneturnee 2014 ja Pakkaspään haltiat
Pitkin vuotta pelataan siis Sotakonelaisten kesken turnaus, jossa peruslistan lisäksi tehdään muutaman sadan pisteen lisäys jokaiseen peliin - voiton toivossa tietenkin. Oma alkuvuosi on jäänyt harrastamisen ohella vähän vaisuksi perheenlisäyksen ja insinöörityön viimeisetelyn johdosta. Nyt arjen taittuessa jonkinlaiseksi rutiiniksi ja lopputyön arvostelun jälkeen itsekin ehdin käydä haastamassa Irvikallion heimon ja Tavernaansa puolustavan Hopsbergin kääpiöväen. Heimoa vastaan päädyttiin hyvin tiukkaan ja tasaiseen otteluun kääpiöiden ampuessa haltioiden rivit hajalle. Tässä kuitenkin liigan kärjessä roikkunut liigafluffi ja peruslista omalta osaltani:
Pakkaspään linnoitus, Pohjois Naggaroth
Helfar Lohikäärmeensyntyinen katseli kastellinsa parvekkeelta alas hyytävän jäiseen erämaahan. Joku viisas oli aikoinaan keksinyt tuolle tyhjyydelle nimen Kaaoksen jätemaa, mutta hänen oli jo vaikea muistaa aikoja, jolloin pohjoisen Naggarondin rajaa vastaan olisi hyökätty demonien toimesta. Nyt Helfarin hallitsema linnoitus oli vain pohjoisen Naggarothin viiman keskelle unohtunut vanha vartiotorni. Ajoittain mies mietti, millaista olisikaan ollut kasvaa Naggarondin hoveissa, kuten hänen olisi perintönsä puolesta pitänyt. Se oikeus olisi kuulunut hänelle, jollei hänen isänsä olisi niin kiivaasti halunnut aikoinaan päästä Noitakuninkaan valtaistuimelle, tämän ollessa kadoksissa, ja ollut niin säälittävä taistelija, että meni häviämään yhdessä 8 muun pelkolordin kanssa Mustien vartijoiden johtajaa Kourania vastaan käydyn taistelun valtaistuinsalissa. Helfarin mielestä Kouranin olisi pitänyt itse nousta valtaistuimelle, mutta jokin siinä paskiaisessa oli mukamas niin kunniakasta, että tämä odotti Noitakuninkaan paluuta, varjellen valtaistuinta mahdollisilta vallananastajilta. Kouranin viha ei ollut juuri koskettanut Helfaria, mutta tuo turhan tärkeä valtaistuimen palvelija oli silti käskenyt hänet siirtämään linnoituksensa pohjoisen vartiotorniksi.
Helfar huokaisi. Raaka erämaa ulotti terävät kyntensä myös kastellin suojiin, tehden ylhäisönkin elämästä haastavaa. Eteläisistä maista tuodut orjat tuntuivat olevan niin hauraita, että nämä yleensä jäätyivät kuoliaaksi jo ennen töidensä aloittamista. Niukka uhritilanne myös tarkoitti sitä, ettei kaupunkia siirtävään magiaan saataisi tarpeellista määrää uhriverta. Omista ryöstöretkistäkään oli siis turha haaveilla. Pitkä rauhanaika myös oli nostattanut Karond Karin orjasataman hinnat taivaisiin ja se näkyi aarrekammiossa. Edellisestä Noitakuninkaan kutsusta tulla taistelemaan Ultuanin vapauttamisesta oli myös kulunut jo liian kauan. Helfar sylkäisi. Pelkkä ajatus noista kotimaan riistäjistä riitti kiehuttamaan hänen vertaan. Nimitys Suurhaltiat tuntui Helfarista myös täysin väärältä. He olivat pelkkä etäinen sukulaisrotu, joka korkeintaan kelpasi teurastettavaksi ja joka kerta toisensa jälkeen pysyi jollain onnenkantamoisella Ultuanin herrana. Mitä suurta siinä oli?
Helfar siirtyi parvekkeelta takaisin valtaistuinsalinsa puolelle juuri parahiksi näkemään, kun salin ovet avattiin ja viestinviejä astui sisään saliin.
"-Herra, ylipapitar haluaa päästä puheillenne."
Ennen kuin vartija ehti päättää lausettaan astui hänen ohitseen kuvankaunis turkiksiin pukeutunut papitar. Helfar ei oikein tiennyt, miten näihin Khainen tyttäriin pitäisi suhtautua. Välillä häntä suorastaan kuvotti nähdä Zirath vanhana akkana, mutta nyt tämä asteli tyrmäävän nuorekkaana ja kauniina hänen eteensä. Kuoleman Yön juhlintaan olisi vielä monta kuun kiertoa, mutta papitar oli jo nyt jostain syystä halunnut edustaa itseään kylpemällä Khainen alttarin veressä ja sekös Helfaria harmitti. Zirathin nopeus myrkytettyjen tikareiden kanssa sai itse Pelkolordinkin pitämään näppinsä erossa papittaresta, ellei papitar itse ollut halukkaalla päällä. Papittaren päättäväisyys näytti tällä kertaa siltä, että nyt papittarella olivat muut kuin lihalliset nautinnot mielessä.
Zirathin tuomat sanat olivat yhtä suloisia kuin nainen itse. Vaikka pääkaupungin hallitsija ei kutsunutkaan Helfaria sotaan, oli rajamaille lähetetty orjia. Rauhalliset ajat olivat aiheuttaneet erinäisten demonikulttien palvontaa isommissa kaupungeissa ja nyt kiinniotettuja kultisteja oli tuotu pohjoiseen karkotettavaksi.
Ylipapittarella oli kuitenkin ajatus, joka uhmasi Noitakuninkaan suoraa käskyä. Sielunsa himon liekkeihin
kadottaneet kultistit olivat ammentaneet niin paljon magiaa demonipalvonnastaan, että Pakkaspään
linnoitus saataisiin nostettua paikaltaan ja vietyä omalle pikku sotaretkelle. Tuoretta verta uhrattavaksi pääpapittarelle, lisää työvoimaa kastellin palauttamiseksi loistoonsa ja ryöstösaalista muiden kansojen aarteista. Zirathin sanat soljuivat kuin hunaja miehen mieleen, ja vaikka hän tiesikin taustalla olevan osaksi naisen viha pakkasta kohtaan, tuotti idea suurta mielihyvää Helfarille.
"-Käskekää ne demoninpalvojat kastelliin, kerätkää papittaret ja noidat yhteen! Pakkaspää lähtee tänään sotaan. Seuraavasta Kuoleman Yön juhlinnasta tulee jälleen loistelias!"
"Pakkaspään haltiat" 2000p core-lista
Lords
Helfar Lohikäärmeensyntinen ja hevosensa Pimeä Raivo
Lance, sea dragon cloack, Heavy armor
total 275
Heroes
Khainen ylipapitar Zirath Punatulva (Death Hag BsB)
Cauldron of Blood
total 350
Tulivelhotar Hekatah Liekkimeri (lvl 2)
total 140
Heroes total 490
Core
Alttarivartijat 10(Witch Elves)
Total 120
Orjuuttajamiehistö 20 (Black Ark Corsairs with additional hand weapon)
total 220
Orjuuttajamiehistö 20 (Black Ark Corsairs with repeater handbows)
total 220
Core total 560
Special
Pakkaspään kaarti 20 (Black Guard)
total 300
Rare
Demonikultistit ratsailla 15 (Doomfire Warlocks)
total 375
Total 2000
Lisäherkkuna paskarteluja
Aikaisemassa bloggauksessa tuli ilmi projekti tehdä foamista torni pelipöydälle. Pitkään tuo vaahtokarkkikeko möllötti odottamassa sopivaa väritystä pintaan. Perusväritys tornille löytyi jo viime vuoden loppupuolella, kun Suomen päivittäistavarakauppaa haastava yritys heitti Parkside mallisen sisäkäyttöön soveltuvan kompuran kynäruiskulla ja muilla tarvikkeilla. Hinta ei paljon päätä huimannut ja kun haaveissa oli päästä joskus itsekin ruiskimaan, lähti vempele kotiin kokeiluun.
Alkuun selkisi pari perusasiaa ruiskumaalaamisesta, jotka tämän setin puitteissa olivat lähinnä tasoa meh. Paketissa tuleva ruisku käyttää alakannua, joten maalia ja ohenteita palaa enemmän ja ruiskun puskiessa vain ilmaa itsestään, löytyy maalisäiliön pohjalta edelleen maalia. Toinen hienous on, ettei kompurassa tunnu olevan omaa varastosäiliötään, vaan ilma menee yhdestä päästä sisään ja tulee ruiskusta ulos. Koneen joutuessa koko ajan puskuttamaan lisää painetta, jää koneisto välillä miettimään ilman lisäämisen kanssa. Ongelmaa ei ole, jos liipaisin on koko ajan pohjassa. Nopeissa suihkaisuissa pitää välistä taas suihkia turhaan maalauslaatikoon, että kone tajuaisi ottaa lisää ilmaa itseensä.
Pohjamaalaaminen sujuu kuitenkin ruiskulla oikein mallikkaasti ukkojen kuin maastonkin osalla ja tässä ensimmäinen ruiskuttelu, jota vielä vähän sudilla sävytettiin ja sammaloitettiin:
Ulkona sattui sopivasti olemaan epäsuora valo ja kirkas päivä niin onnistui kuvaaminen erittäin pienellä vaivalla parvekkeen puolella. Ehkä seuraavaksi jatketaan mietintää oman kuvausteltan rakentamista - hallitusvaatimuksella: sen saa kätevästi sujautettua myös sängyn alle.
Sneak peak
Välistä sitä löytää itselleen uusiakin pelikavereita yllättävänkin läheltä. Tätä myöten välistä saa itselleen projektikohteita myös oman armeijansa ulkopuolelta ilman figun ostotarvetta. Rakkaiden vihamiesten peto onkin jo saanut itselleen ruiskutetun pohjavärjäyksen. Toivotaan ettei sutiminen pilaa hienoa pintaa ja että lopputulos mielyttää omistajaa. Kuvassa maalauspoksin takaseinä pedon ruiskuttamisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti