SIGMARIN AJAN TAISTELU

Kuukauden päivät takaperin Sotakoneen miehistö vietti kesäistä viikonloppua, tarkoituksenaan mitellä taitojaan Warhammer Fantasy Battlen merkeissä.

Viikonlopulle oli annettu ohjeeksi tehdä noin 2000 pisteen lista 8. laitoksen sääntökirjan mukaisesti sekä jokaiselle pelaajalle oli määritelty ensimmäiseen peliin tiettyjä tavoitteita, jotka ohjasivat armeijan rakennusta. Ohjeissa oli myös vinkki ottaa hieman reservijoukkoja mukaan tulevia taisteluita varten. 

Ensimmäinen taisto meni leppoisasti ja muutaman tunnin taistelun jälkeen savu selkeni. Tuli muonatauon paikka, jolloin osa pelaajista valehtelematta oli tukehtua sämpyläänsä. Kun viikonlopun isäntänä toiminut Vesku paljasti seuraavan pelin skenaarion, loksahti useampi leuka auki. Skenaariota pohjustanut tarinanpätkä antoi osviittaa, että jotain erikoista oli liikkeellä ja muutoksen tuulet puhalsivat. Totta kai toinen skenaario tarkoitti, että nyt pelattaisiin uunituoretta Age of Sigmaria!!

Itse en ollut ottanut kantaa internetin syövereissä käytyyn väittelyyn pelin surkeuksista ja mahdottomuuksista, mutta olin silti inhimillisen skeptinen luettuani muutaman tuomionpäivän manaajan ajatuksia pelistä. Toki nämäkään nimeltä mainitsemattomat herrat eivät olleet peliä vielä pelanneet, vaan tuomio tuli huhujen ja parin sääntöjen läpikahlaus kerran jälkeen.

Itse peliin saimme käyttää aikaisemmasta 2000 pisteen armeijasta 5-6 warscrollia, kuitenkin niin etteivät yksikkökoot suurentuneet aikaisemmasta ja sankarit, hirviöt sekä sotakoneet oli rajattu muistaakseni yhteen kappaleeseen per armeija.

Oma armeijani oli Bretonnia, joka näytti Sigmarin ajassa tältä:

Bretonnia Lord

25 Peasant Bowmen

5 Errant Knights

3 Pegasus Knights

12 Knights of the Realm

Trebuchet

Vastapuolelle asettui Demonien joukko:

Keeper of Secrets

5 Flesh Hounds

2 Exalted Flameria

10 Pink Horroria

10 Pink Horroria

3 Beast of Nurglea

Pelasimme siis peliä ensimmäistä kertaa ja oikeastaan luimme säännöt ensimmäistä kertaa enemmän ajatusta käyttäen. Raportti saattaa sisältää virheitä säännöissä, koska tarkoitus oli nimenomaan testata kuinka hyvin peli saadaan nopeasti laatikosta pelikentälle.

Heitimme maastonkappaleille taulukosta efektit, mutta näillä ei ollut oleellista vaikutusta pelin kulkuun.

Asettelimme joukot kentälle ja demonit saivat ensimmäisen vuoron.  Demoneilla oli sen verran vähän joukkoja, että Sudden Death tavoitteeksi tuli Peasant yksikön tuhoaminen.

Pelin ensimmäinen ”rikkinäinen” ominaisuus tuli selväksi heti kättelyssä, kun Pink Horrorit taikoivat kentälle uuden Pink Horror porukan. Sovimme kuitenkin, että Demonit eivät voi taikoa kuin sen verran nappeja kentällä kuin oli kuvaavia tarjolla. Horrorit taikoivat hieman peasantteja kumoon ja muut demonit hakivat asemia.

Bretonnian ensimmäisellä vuorolla nähtiin heti rynnäköitä, kun Peasantit ja Realm Knightit kävivät summonoitujen horroreiden kimppuun. Toisaalla Pegasus Knightit hyökkäsivät toisiin horroreihin. Trebuchet tuhosi flamerit. Taisteluissa molemmat menettivät jonkin verran joukkoja, demonit kuitenkin kokivat suuremmat tappiot. Tätä auttoi suuresti Peasanttien kyky ampua samaan taisteluun. 

                                               Lähikuvia taisteluista ylhäällä.

Demonit voittivat vuoroheiton ja taikoivat hieman lisää Horroreita kentälle sekä vahinkoa ritareihin. Flesh Houndit koittivat hyökätä Trebuchetiin, mutta epäonnistuivat. Keeper of Secrets  liittyi isompaan taisteluun suoraan Realm Knightien selustaan.  Beast of Nurglen iskivät Peasantteihin. 

Taistelu kävi kuumana ja apujoukkojen mukaan tulo alkoi kääntää taistelua Demoneille Bretonnian joukkojen kärsiessä jo suuremmat tappiot.

Bretonnian tasoittavalla Errantit hyökkäsivät Keeperin kimppuun ja Lordi Nurglen petoihin.

Trebuchet ei taaskaan saanut mitään aikaan. Taistelussa ensimmäiset Horrorit saatiin lanattua ja Beasteihinkin huomattavaa vahinkoa. Tässä kohtaa Keeper teki niin paljon vahinkoa, että Realmit irtosivat taistelusta. Emme olleet varmoja kuinka tilanne tulisi pelata, joten jatkoimme niin etteivät ne olisi enää kytköksissä vaan vapaita liikkumaan.  Peasanttejen määrä alkoi olla nyt huolestuttava ajatellen skenaariota, joten jotain oli keksittävä.

Ja kun ei keksitä, niin onni auttaa! Bretonnia voitti vuoroheiton ja sai toisen perättäisen kierroksen. Viimeisenä toivona Realm Knightien rippeet hyökkäsivät Pegasusten kanssa koko pelin taistelleisiin Horroreihin ja muualla taistelu jatkui ennallaan. Vahinkoa ei saatu ylväiden ritarien toimesta kuitenkin riittävästi aikaiseksi ja demonien tasoittava oli murskaava. Horroreita taiottiin taas lisää kentälle, Keeper murskasi Errantit ja Flesh Houndit syöksyivät Trebuchetin kimppuun murskaten sen.  Peasantteja oli enää muutama jäljellä ja tarkasteltuamme kenttää, totesimme että demonit tulisivat seuraavalla vuorollaan paketoimaan pelin. Päätimme kätellä hauskan pelin johdosta ja avata uudet tölkit vauhtijuomaa.

VOITTO DEMONEILLE!!

Loppusanat:

Toivottavasti sekavan raportin seasta irtoaa jotain selkoa pelin kulusta ja mekaniikasta. Kirjoittelin tämän ilman muistiinpanoja, joten virheitä voi esiintyä.

Itse peli oli kyllä todella erilainen vanhaan Fantasy Battleen verrattuna eikä se mielestäni suoraan laatikosta sovi esimerkiksi kilpailulliseen turnauspelaamiseen. Jopa kaljoittelupelinä, näkisin, että muutama muutos on tarpeen. Esimerkiksi joukkojen ”summonaus” kentälle nykyisillään on aivan liian helppoa ja peli olisi luultavasti parempi joko ilman sitä tai todella rajoitetulla ”summonauksella”. Lisäksi pile-in liikkeet kaipaavat selventäviä esimerkkejä sekä mittauksen tulisi ehdottomasti tapahtua mallin alustasta eikä mallista itsestään. Ampuminen meleeseen vaatisi lisäpelejä, että voi sanoa tarvitaanko muutosta, mutta en nyt suoralta kädeltä lyttäisi. Battleshock oli mielenkiintoinen ja toi uutta ajateltavaa meleeseen. 

Liikkumisen vapaus on toisaalta todella rentouttavaa ja samalla visuaalisestikin paikoin miellyttävää. Itse pidän paljon mallien modeloinnista, joten pyöreän alustan tuomat mahdollisuudet totta kai houkuttelevat. Moni malli näyttää hieman yllättäen todella paljon paremmalta, kun se on aseteltu pyöreälle alustalle.

Itseä kuitenkin kiinnostaa eniten voiko pelistä saada kilpailullista ja jos niin millaisilla muutoksilla. Olen pyrkinyt seuraamaan tilannetta niin Sigmarin ajan kuin Fantasy Battlen yhdeksännen ajan osalta, joten ainakin jännitystä riittää siitä, mihin ja millaiseksi Suomenkin ”skene” tulee muodostumaan. Toki maailmassa on muitakin loistavia figupelejä kuten Privateerin WarmaHordes ja FFG:n mainio X-Wing, mutta kyllä sitä silti toivoisi ensirakkauden pysyvän hengissä. Aika näyttää ja toivossa on hyvä elää, syksyn figuprojekteihin saa ainakin uutta pontta näistä muutoksista ja eri peleistä.

Herman

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Univaje ja loppuvuosi 2014

Hetki taas kulunut omastakin edellisestä päivityksestä. Vuoden 2014 loppupuoli kun sujui niin hyvin uusien työkuvioiden merkeissä ja univajerääkin kanssa. Loppuvuoteen mahtui myös hairahdus. Pitkään olin jo harkinnut muutaman Dark Eldar Incubin ostamista fantasiatontuille vahvistamaan teloittaja yksikkö sai voimakkaan sysäyksen uuden Dark Eldar kodeksin julkaisun myötä. Asiaa ei auttanut uuden kolleegan oma 40k harrastus. Onneksi on Ebay, jottei ihan kaikkea tarvitse uutena ostaa, kun harrastetoimintaa laajentaa noin äkkiseltään. Nyt siis jo noin 1000 pistettä kohtalaiseen listaan yksiköitä kasassa. Maalauksellisesti laajennus toi mukanaan hauskaa vaihtelua ja tiukan päätöksen pitäytyä yksinkertaisessa ja nopessa, mutta näyttävässä linjassa. Suunnitelma vähän petti jo ensimmäisen lähes valmistuneen ajoneuvon osalta, mutta tulihan siitä jo huomattavan omalaatuinen.

Vielä miehistö ja pieni viimeistely - Dark Eldar raider

Lupasin myös itselleni, että tänä vuonna viimeistellään myös mahdollisimman paljon niitä tuhatta ja yhtä vielä kesken olevaa rakennusta ja yksikön maalausta, joten lisää kuvia ehkä odotettavissa myöhemmin.

Liigan osalta oma sijoitus jäi lopulta häntäpäähän vahvasta fluffista huolimatta. Asiaa ei auttanut kokemattomuus uuden kirjan kanssa peruslistaa tehdessäni, jonka tajusin vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan erittäin tiukkojen pelien jäljiltä voi lämpimin mielin onnitella liigan voittanutta Tuhoa ja purtujen klaania!

40 000 tapaa paskarrella - How to build drop pod

Sain fantasiahammeria pitkään pelanneelta ystävältäni pyynnön kokeilla rakentaa hänen uuteen susimariiniarmeijaansa drop podeja. Nuohan nyt ovat kohtalaisen yksinkertaisia muovipönttöjä, joita tarvitaan yllättävän monta isompaan armeijaan. Kokeiltiin siis itse, että säästettäisiin.

Ohjeeksi valikoitui deankelly51-sivuston ohjeet, jotka pohjautuivat mitä ilmeisemmin forge-worldin drekupodiin (ohjesivu). Pohjan ollessa samankokoinen normaaliin miehistöpodiin, annettiin projektin rakennusvaiheelle vihreää valoa. Materiaaleina tarvitsisi vain 10mm levyä pohjaan, 5mm levyä "siipiin" ja 1mm levyä muuhun runkoon. Maailmalla yleisempi plasticard olisi ollut potentiaalisempi vaihtoehto, mutta koska Suomi on vähän takapajula näissä asioissa (ja kun RC/lennokkikaupatkaan eivät juuri myy mitään vastaavaa suoraan hyllystä) piti materiaalia etsiä jostain muualta. Paksumpi tavara löytyi isän halkoliiteristä vanerin muodossa. 1mm tavaraa en löytäny, joten turvauduin paksumpaan korttikartonkiin. Kirjansidontapahvi olisi ollut seuraava vaihtoehto, mutta 2mm paksuus olisi vain ollut haitaksi.

Tarvikkeet joita käytin:

• mittaus ja merkkausvälineet
• vannesaha
• lehtisaha
• puuviila
• hiomakone/paperi
• askarteluveitsi
• viivoitin
• leikkausalusta/matto
• ruokailuveitsi
• EriKeeper-yleisliima
• pikaliima
• pienoiskompressori ja kynäruisku

Materiaalit

• 10mm vaneri
• 5mm vaneri
• 10mm puutappeja
• ~0,6-0,75mm korttikartonki
• tippapullon korkkeja
• Vallejon Game color (black)
• Citadelin Eshin Grey

Työstö alkoi tulostamalla ohjeet ja templaatit. Sakset lensivät aika nopeasti nurkkaan ja tilalle tuli askarteluveitsi viivoittimen kanssa, joilla syntyikin jo parempaa jälkeä. Jos joku aikoo tämän luettuaan kokeilla noita ohjeita niin kannattaa katsoa normaalia paksumpaa tulostuspaperia. Tämä helpottaa templaattien kaavoittamista varsinaiselle materiaalille. Itse pidin ohje-pdf:n tekstiosioita niin kryptisinä, että lähdin heti omilla pähkäilyilläni soveltamaan rakennusjärjestystä. Varsinainen rakentelu alkoi lopulta leikkaamalla pohja ja siivet vanerista ja liittämällä ne pitkän pähkäilyn jälkeen toisiinsa perinteisesti naulaamalla. Koska en omista juurikaan ihmiskunnan väkeä 40k maailmasta tahi tankkibitsejä, lähdin myös soveltamaan ovien saranarullia. Helpoin ja "näyttävin" saatiin yksinkertaisesti 10mm puutapeilla uurteineen. Rakennelman muoto alkoi jo hahmottua.

Vaneritorso ovisaranatapeilla

Askartelukorttikartonki oli siis lopullinen materiaali maskeihin ja muihin rakenteisini ja sen työstämiseen voin myös antaa ohjeena: TERÄVÄ askarteluveitsi ja viivotin varmistamaan suorat laikkausjäljet. Mittaus- ja leikkausvirheet johtivat myös sovitteluun ennen paikalleen liimaamista. Kartongin liimaukseen käytin perinteisesti EriKeepperiä, joka ei onneksi lähtenyt kuprustamaan löytämääni kartonkia.

Liitin pahviosat järjestyksessä: isot siipimaskit + ulkoreunoihin tulevat pikkupalat, sivuseinät, katto, siipien ylämaskit, seinämien isot ikkunamaskit, seinien pikkusuorakaidemaskipalat. Hillittömän leikkaus/liimausurakan päätteeksi hökötys alkoikin jo näyttää asialliselta. Kartongin käsittelyssä kullanarvoiseksi huomasin myös normaalin ruokailuveitsen tylpän pään käytön taittosaumojen tekoon. "Leikkaamalla" ruokailuveitsen tylpällä osalla taitoskohdan tuli taitoksista siistejä, eivätkä ne lähteneet halkeilemaan miten sattuu.

Ensimmäinen valmis pahvipodi.

Toistaiseksi avautuvat ovet. Toisen podin liimaus puolivälissä

Teen age mutant ninja drop pods - landing gear in a card board shell - rocket power

Edelleen bitsipulasta kärsivänä oli sopivan rakettimoottorin etsiminen vielä oma asiansa. Olin jossain välissä saanut lahjoituksena muovisia tippapuolloja joiden korkit näyttivät lähes sellaisenaan moottoriksi katolle. Katolle liittämistä varten vuorasin korkin pohjan stuffilla ja levitin pikaliimaa sitten stuffin ja podin katon väliin ennen paikalleen asettamista. "Asiakkaan" kanssa sovittiin vielä, että ennen luovutusta pohjamaalaisin podit mustalla/hänen susiensa päävärillään Eshin grey:llä. Lopputuloksena kaksi harmaata podia luovutettavaksi manufactooorumilta joukoille loppumaalaukseen ja koristeluun.

Pohjamaalatut podit korkkimoottoreilla.

Aikaa rakentamiseen meni karkeasti 6-8 tuntia per podi. Kustannuksia ei itselle kertynyt muuten kuin 4,5€ korttikartonkilehtiöstä ja Ehsin greyn ostamisesta. Tosin omalla osalla isukin autotallista löytyivät vanerit ja välineet niiden työstöön. Lisäillään mahdollisesti kuvia kunhan susilauma saa maalauksen viimeisteltyä mahdollisten bitsien kera.

EXTRA: Avatars of War - Vestals of Nemesis unboxing

Avatars of War ilmoitti alkuvuodesta 2014 julkaisevansa kokonaisen yksikön, joka taatusti oli kaikkien GW:n hintoihin tottuneiden Dark Elves pelaajien mieleen - vaihtoehtonappeja Witch Elveseille. Itse totuin ainakin uuden kirjan myötä peluuttamaan akkoja hordessa veripadan kanssa. Kaveripeleihin vielä kehtasi proxyttaa, mutta muuten nappuloita oli liian vähän. Avatars tarjosi 30 eksklusiivisen pre-order spesiaalipaketin, jossa normaalin 20 figun sijasta saisikin 30 samaan hintaa. No nämä menivät samantien ennakkotilaukseen. Enpä vain tiennyt, että hommat voisivat mennä näin pahasti pieleen.

Julkaisuajankohta ilmoitettiin toukokuulle. Vaan eipä toteutunutkaan. Huhupuheet puhuivat ylihintaisen muovivaluumuotin rikkoutumisesta. Oli miten oli julkaisua siirrettiin parilla kuukaudella. Nyt usean myöhästymisen päätteeksi AoW sai aikaiseksi julkaistua nämä ja oman pakettini sain tänään postissa Sotakoneen lahjoman kuriirin tuomana (Suomen posti). Harrastuspöydällä on niin hyvää vauhtia etenevä black dragon loppusuoraa lähentelevine maalauksineen, joten en kehdannut vielä levitellä tämän pahemmin.

Pakkauksena toimi paksumpi DVD-kotelo, jonka sisältä löytyi kolme muovipussillista irto-osia. Jos teksteihin on luottamista, pitäisi jokaisesta pussista löytyä sisäkannen pikkukuvan mukaiset osat. Normaalissa myyntipakkauksessa näitä pusseja siis olisi vain kaksi. Nopealla silmäyksellä valujälki ei ole aivan yhtä tarkkaa kuin perus GW-laatu. Kuitenkaan irti rapsutettavan muovin määrissä ei päästä ensimmäisten finecastien tasolle, joten kyllä näistä näyttävä ja verenhimoinen yksikkö saadaan ajan kuluessa.

Kesälomat lusittu ja kohti syksyä

Hyväntekeväisyysmaalaukset ja maastopaskartelut

Kesä kulunut omalta osalta kiireisenä esikoisen kehitystä seuratessa ja tottumista ahkeraan sosialisoitumiseen, joka tuntuu seuraavan uusien vauvaperheiden arkea. Harrastamistakin on saatu aikaiseksi ja ensimmäinen Sotakone turnauksen voitto haalittua Pakkaspään haltioille. Purtujen heimon kanssa saatiin erittäin tapahtumarikas taistelu, josta olisin niin halunnut kirjoittaa otteluraportin, mutta kuuma päivä ja kiireinen aikataulu eivät antaneet tälläiseen venyä. Nyt kun kaupunki vaikuttaa taistelutantereelta jatkuvasti pörräävien kopterien takia, onkin hyvä aika syventyä pikkumiesten sotimiseen.

Pahaisten ylimystöhaltioiden taistelutipu

Koska olen pääasiallisesti maalannut kaikki mörköni jo sutimalla, houkutus maalata iso otus ruiskulla (kun nyt sellainen on) oli erittäin suuri. Naapurustossa pelaamani pelin päätteeksi katselin pelimatolta sivuun siirrettyä harmaata ja kunnioittavan kookasta monsteria: High Elffien Frost Pheonix. Hetken mielijohde laukaisi suustani kysymyksen: saisinko maalata tuon? Voiton lisäksi sainkin viedä kotiin valmiiksi kasatun figun, jonka maalamista suunnittelin jo kiivaasti mielessäni. Kompuran hiljennettyä viimeisen kerran oli linnun peittona valkoisen pohjan päällä kolmea sinisen sävyä. En tiedä muiden kokemuksista, mutta itse pyörittelin nappulaa useamman vuorokautta ihastellen tulosta, joka oli syntynyt kohtalaisen helposti näinkin isossa mittakaavassa.

Kännykkäkameran hirveä otos

Kuva on hirveä pimeässä sormiluurin kurasalamalla ylivalottunut ja kaikkea, mutta tästä lähdettiin. Kasvava ahdistus aalkoi kalvaa sisälläni. Miten uskallan lähteä viimeistelemään teostani. Lopulta sain hahmotelman lopullisesta värin käytöstä ynnä muusta. Lopputuloksesta olisi voinut tulla räiskyvämpi sekä highlightejä olisi voinut korostaa vielä enemmän. Kuitenkin "asiakas" oli tyytyväinen. Seuraavassa kuvia luovutetusta tuotteesta.

Basea tehdessäni kokeilin ensimmäistä kertaa ikuna tehdä lumi/jääseosta ruokasoodasta ja erikeepperistä. Omasta mielestä tuo onnistui vähintäänkin kohtalaisesti antaen kivan vaikutelman tappavasta kylmyydestä, joka feeniksin ympärillä vallitsee. Tosin basen valmistuttua perhedyin lisää lumen tekemiseen ja menin lukemaan jostain, että olisi hyvä lisätä valkoista maalia seokseen, jotta se ei kellastuisi ajan saatossa. Korjasin tosin pintaa vähän sinisellä shadella ja valkoisella maalilla. Toivotaan siis, ettei snotlingit kuseksi baselle.

Vitriinikaappiin ja pelipöydälle

Ikean valttikortti vinyylilevyjen pyörittäjille eli kohta lopullisesti kuopattu expedit mallin hyllystöt kansoittavat myös meidän olohuonettamme. Aluejaon jälkeen sain Tv-tasoomme kaksi lokeroa vitriinikaapeiksi ukoilleni. Haltiamassa häviää turhan helposti musta/valkoiseen taustaan, joten halu oli suuri saada maisemoitua vitriinejä. Toiselle lokerolle alkoi kehittyä idea kolmesta porrasmaisesta tasosta. Tuulensuojalevystä alkoi muotoutua yksinkertainen temppeli, joka tarvittaessa sopisi myös pelipöydälle mäeksi tai mystical monumentiksi. Leikkasin kaksi levynpätkää, jotka lopulta liimasin kiinni ja tuin liitokset muutamalla läpityönnetyllä hammastikulla.

Ilman kuumalankaleikkuria tästä ei olisi mitään tullutkaan, tosin mattoveitsi olisi varmasti lentänyt monasti nurkkaan liian tylsänä työkaluna. Fiskarssin laatuun turvautuneena löysin askarteluveitsen, jolla selvisin kivien saumaurien viiltelystä yhdellä vaihdolla. Foami lähtee repeilemään, jos sitä leikkaa liian tylsällä terällä. Vaikutelmasta yritin saada mahdollisimman paljon laattakiveä muistuttavan kivikasan.

Vanhan mallinen CoB toimii hyvänä rekvisiittana

Neliön mallinen palikka on liian geneerisen näköinen, joten pintaa pitää myös kuluttaa. Olen pahoillani, ettei kuvista juuri erota tekemiäni kulumia. Kuitenkin hieroin koko monumentin kovimmat kulmat pois pyöreällä koristekivellä, jolla myös yritin saada pinnasta vähän epätasaisemman. Tämän lisäksi laitoin karkeaa hiekkaa pakastepussiin ja painelin foamin pintaa rikki myös sillä. Hiekkapussilla tein myös raahausjälkiä rappusille.

Pinnan ollessa jotakuinkin omaa silmää miellyttävä alkoikin maalaus. Mustaa pohjalle ja sitten miettimään tarkemmin värejä. Halusin ensin, että kivi olisi mustaa marmoria vaaleilla juovilla, mutta lähes pilasin ensimmäisen maalauksen juovillani. Niitä tuli yksinkertaisesti liikaa.

Kahden tunnin juovittamisen jälkeen musta marmorini oli melkein vaihtanut pääväriään. Hetken jo harkitsin uuden mustan maalaamista ja uudelleen aloittamista. En tiedä miten siinä olisi käynyt, mutta kaivoin huokoisen vaahtomuovin palan ja lähdin kokeilemaan "sienellä" maalaamista. Jälki alkoi olla jo huomattavasti parempaa.

Jälki kuitenkin kaipasi jotain. Lopulta päädyin käyttämään reilun puoli purkkia corelian greenshadea ja voi sanoa, että olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Rekvisiittaakin pitäisi olla tylsän ja tyhjän kivipaaden päällä. Viimeinen kuva antaa osaviittaa siitä missä tämän projektin kanssa mennään tällä hetkellä. Kivitolppia on lyhennetty ja niihin olisi tarkoitus tehdä sivuille joninlaista kohokuviointia ja ripustaa ketjut uhreja varten. Uhrialttaria varten kivipöydän nurkkiin on tarkoitus lisätä lisää ketjua ja alatason pikareista on tarkoitus tehdä tulisijoja. Fire pedestials: Biltema, kertakäyttöviinilasit 10kpl, 1,99€. Kertakäyttöastioista opin sen, etteivät ne kestä vuolemista vaikka muovi näyttää paksulta. Kuumalankaleikkuri toimi kuin unelma, mutta nyt täytyy tyhmän pään kärsiä huonosta tuuletuksesta.

Katsotaan mitä tästä tulee.


'''

Dragon scale design, Pekka Koukkulan pohdintoja metsähaltioiden maalauksista

”Kuinka maalaan wood elffejä tai jotain sinnepäin…”

Kun maalaan jotain, niin pyrin lähes aina pyrkimään tavoitteeseen yksinkertaisimmalla metodilla kuin mahdollista. Tällä tavoitteella pystyn mahdollistamaan tehokkaan ajankäytön sekä puhtaan jäljen. Keskittymällä liikaa yksityiskohtaisuuksiin tai jonkin yhden asian tekemiseen huomaa ajan menneen hukkaan nopeasti. Näissä miniatyyreissä sain tehdä taas jotain erilaista kuin normaalisti, sillä konvertoiduissa miniatyyreissä pääsee tekemään jotain aivan uniikkia.

Aloitan alusta. Pohjamaalaus on kaiken a ja o. Tartuin siis suhteellisen halpaan, mutta hyväksi havaittuun Mastonin mustaan pohjamaali sprayhyn. Vain kevyt kerros pohjamaalia alueille, joihin pelaajat koskevat. Kunnollinen pohjamaali pitää maalikerroksia paremmin kiinni, ja lakan kanssa auttaa maalia pysymään kunnossa kaiken sen pelaamisen tuoksinassa. Mustan pohjamaalin päälle maalasin kynäruiskulla lähes kaikkiin ensin Vallejon Dark Earth eli tumman ruskean sävyn. Sitten puoliin kentaureista maalasin hevososan Cold Grey maalilla. Pyrin tummiin alkusävyihin, koska niistä on helpompi lähteä tekemään erilaisia maalauksia ja korostuksia.

Lähdin maalaamaan ensin syvimmistä kohdista korkeammalle.

- Ihokohtiin käytin Kislev Flesh -> Agrax Earthshade -> Kislev Flesh.

- Vaatteista tein ruskeita Vallejon Leather -> Agrax earthshade -> Leather brown.

- Kultaisiin koruihin ja suojiin käytin jo tutuksi tullutta pronssi/kulta väritystä, eli Balthasar gold -> Agrax earthshade ja päälle joko Vallejon Glorious Goldia tai Balthasar goldia.

- Hevosten harjat tein okralla, jonka päälle Agrax earthshade(pelifiguihin todella hyvä varjostusväri) jonka sitten myös kuivaharjasin okralla uudestaan.

- Aseista halusin hieman erilaisempia, joten Citadelin Ironbreaker korostettuna vallejon chainmail silverillä, jonka päälle valelin muutamia kerroksia uutta glaze maalia, waywatcher greeniä.

Kuten jo tässä vaiheessa lukija saattaa huomata, metodit ovat hyvin yksinkertaisia. Perus pelitason maalaamiseen käytän paljon tekniikoita, joilla saavutetaan selkeä tavoite ilman, että tarvitsee palata montaa kertaa samaan kohtaan. Nuo aiemmin mainitut kohdat olivat juurikin ne kaikkein merkittävimmät kohdat, jotka kentaureista näkyvät kaikkein parhaiten. Myös näihin kohtiin tein jälkeenpäin pieniä lisäyksiä ja korjauksia, sekä muita kohtia myös riitti. En kuitenkaan ala käymään aivan kaikkia kohtia läpi, sillä kaiken kaikkiaan kentaurien maalaamisessa riitti 30 eri vaihetta, mutta käytettyjä eri värejä vain 13.

Maalatessani tärkein elementti on tarkat pensselinvedot, ja ohuet maalikerrokset. Käytän vesipalettia tehdessäni useita kerroksia tai hienoja värivaihdoksia. Kuitenkin kokemukseni myötä minulle on muodostunut tavaramerkikseni värien puhtaus, ja tarkkuus. Kentaurien kanssa työskentelyssä sain kuitenkin tutustua aivan uudella tavalla jälleen hevosten maalaamiseen. Aikoinaan vihasin hevosten maalaamista, mutta nyt vuosien jälkeen oli mielenkiintoista palata niiden pariin, ja käyttää aivan uudenlaisia tekniikoita niiden työstämiseen.

Tekisin kyllä mielelläni uudestaan näitä kentaureja, sillä kokonaisuutena kaikki 16 kentauria näyttävät erittäin hyviltä.

    

Mitäpäs tässä muuta lisäämään, kuin vielä lopuksi vinkki kaikille jotka tahtovat nopeuttaa maalaamistaan: Kuvittele mielessäsi ensin haluttu lopputulos, jonka jälkeen pyri tarkkuuteen. Mitä vähemmän joudut palaamaan korjaamaan jotain kohtaa, sitä miellyttävämmäksi maalaaminen muuttuu.

Terkuin...

-Pekka

 Ps. Yhteyttä voi ottaa maalausprojektien tiimoilta osoitteeseen pe.koukkula@gmail.com

Yhteistyö jatkuu

Dragon Scale Designin Pekka Koukkula sai taas töitä kun sain syntymäpäivälahjaksi todella hienon Banelegionsin valmistaman Chimeran. Niin kuin ystäväni sanoi "Figu on liian hieno pidettäväksi hyllyssä", joten pitihän sille saada väriä pintaan. Pekka oli tähän hyvä ja luonnollinen valinta.

Tässä kuvia valmiista figusta.

Tätä kehtaa kyllä ulkoiluttaa WoC-armeijassa tai vaikka sitten Beast-loren Mountain Chimerana!